Artikkeli on julkaistu alun perin Ydin-lehden numerossa 4/2015. Tilaa lehti täältä.

Kolmesta perättäisestä tuhoviestistä Pariisin attentaattisarja on saanut loputtoman tilan maailman mediassa, mutta tapahtumia pitää tarkastella yhdessä. Ne ovat saman ilmiön, sunni-jihadismin, erilaisia ilmentymiä.

Beirutissa Isisin kohteena oli shiiamuslimien kaupunginosa ja Pariisissa läntisen maailmankaupungin elämänmuoto, kun taas Malin Bamakossa Pohjois-Afrikan al-Qaidan hyökkäys kohdistui ulkomaalaisten hotelliin. Ranskan armeijan osuus paikallisten, al-Qaidaan kuuluvien jihadistien vastustajana on varmasti yksi syy Malin attentaattiin.

Beirutin pommia Isis selittää näin: "Kun jumalankieltäjät (shiiat) olivat kokoontuneet moskeijaansa, kalifaatin soturi räjäytti oman räjähdevyönsä." Shiiamuslimit ovatkin Isisin pahimpia vihollisia. Tämän vihan ja poliittisen päämäärän Isis on perinyt Saudi-Arabian syntyhistoriaan liittyvältä wahhabismilta.

Kun Mohammad ibn Al Saud liittoutui äärilinjan saarnaajan Mohammad ibn Abd al-Wahhabin kanssa vuonna 1744, liiton tavoitteena oli valloittaa Arabian niemimaa ja luoda valtio, jossa noudatetaan ainoaa oikeaa islamia. Wahhabilaisuus pitää vihollisenaan kaikenlaista islamin monivivahteisuutta, mutta heistä shiialaiset eivät ole edes muslimeja.

Nykymaailmassa shiialaisuutta edustaa Iran ja sen liittolaiset eli pientä shiiavähemmistöä, alaviitteja edustava Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Libanonin shiiojen järjestö Hezbollah. Libanonin tuoreet attentaatit liittyvät Syyrian tilanteeseen. Isisin mielestä al-Assad on vielä vallassa juuri Hezbollahin sotilaallisen tuen vuoksi. Siksi jihadistit haluavat ulottaa sodan Libanoniin ja Hezbollahin valta-alueelle.

Irakissa ja Syyriassa lännen perinteinen synti on Yhdysvaltojen puuttuminen näiden maiden politiikkaan. Tuoreempi synti on kuitenkin se, että Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen vuoksi länsi näyttää liittoutuneen Iranin ja shiiojen kanssa sunneja vastaan. Kun Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003, se suosi Saddam Husseinin valtakautena sorrettuja shiioja. Kun shiialaista Da’wa-puoluetta edustava Nuri al-Maliki tuli valtaan, hänen hallituksensa syrji ja vainosi sunneja.

Näin pitkään kytenyt sunnien ja shiiojen ristiriita tuli pintaan Iranin ja Saudi-Arabian vastakkainasetteluna. Iran nimittäin tuki al-Malikin hallitusta ja Saudi-Arabia Irakin sunneja, kun nämä kapinoivat hallitusta vastaan. Näin Saudi-Arabiasta tuli sunnimuslimien vastarinnan organisoija ja sunni-jihadismin rahoittaja. Saudi-Arabian ulkoministeri prinssi Faisal ilmoitti viime kesänä John Kerrylle, että "Daesh (arabien nimi Isisille) oli meidän sunnien vastaus sille, että te tuitte Irakissa Da’wa-puoluetta".

Kun miljoonat maailmassa pohtivat, mistä kaikki kauheudet johtuvat, esille tulee jo aikaisemmin tunnettuja asioita, jotka nyt asettuvat selvästi palapelin osiksi. Lännen valtavirtamediakin puhuu nyt Saudi connectionista eli Saudi-Arabian ja Yhdysvaltain läheisestä yhteistyöstä sunniradikalismin tukijoina. Liittolaissuhde syntyi 70 vuotta sitten, kun kuningas Ibn Saud ja presidentti Roosevelt kohtasivat vuonna 1945 heti Jaltan sopimuksen jälkeen.

Conflict Forum -nimisten nettisivujen luoja Alastair Crooke kertoo 13.11.2015 päivätyssä raportissaan Obama and the legacy of the 'dark side', kuinka jihadistien kasvu ja al-Qaidan synty liittyvät kylmään sotaan. Conflict Forumin mukaan Bush nuoremman presidenttikautena tavoitteeksi otettiin luova kaaos, jotta Syyriassa ja Irakissa päästäisiin eroon sekulaarista ja lännen valvonnan ulkopuolella olevasta itsenäisestä arabinationalismista. Siksi likaisen työn rukkasena käytettiin sunniradikalismia, jota Saudi-Arabia oli jo vienyt kymmeniin maihin Aasiassa ja Afrikassa kansallismielisten ja vasemmistolaisten liikkeiden ja Neuvostoliiton liittolaisten vastapainona.

"Lännen valtavirtamediakin puhuu nyt Saudi connectionista eli Saudi-Arabian ja Yhdysvaltain läheisestä yhteistyöstä sunniradikalismin tukijoina."

Sunniradikalismin hyväksikäyttö "suurempien geopoliittisten päämäärien hyväksi" alkoi Conflict Forumin mukaan jo ennen Afganistanin sotaa. Raportti siteeraa presidentti Carterin neuvonantajaa "Zbig" Brzezinskia, joka kertoo, että salainen aseiden toimitus Afganistanin jihadisteille alkoi puoli vuotta ennen Neuvostoliiton miehitystä. Sen tarkoituksena oli provosoida Neuvostoliitto sotaan mukaan. Suunnitelman onnistuttua Saudi-Arabia rahoitti, Osama bin Laden organisoi ja CIA valmensi ja aseisti uskonsoturit, joista myöhemmin tuli al-Qaida.

Kun Iran on nyt noussut alueelliseksi suurvallaksi, Persianlahden alueen monarkioiden ja Israelin yhteinen näkemys on, että Iran on niiden kannalta suurempi vaara kuin jihadismi. Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki ovat rahoittaneet jihadismia, koska niiden tavoitteena oli katkaista sen avulla Syyrian yhteydet Libanonin Hezbollahiin ja Iraniin, mutta suunnitelma ei onnistunut.

Muistettakoon, että Iran, Syyria ja Hezbollah kuuluvat kaikki yhdessä Hamasin kanssa lännen vastaiseen vastarintaliikkeeseen, joka on toistaiseksi onnistunut pitämään Assadin vallassa, vaikka Syyriasta on tullut tynkävaltio. Jos Syyrian maayhteys Libanoniin katkaistaan, Hezbollah ei saa enää sen vallan kannalta tärkeitä aseita, koska Israel estää niiden saapumisen muita reittejä.

Tällainen on suuresti yksinkertaistettuna alueen geopoliittinen tilanne tällä hetkellä. Eräiden sunnimaiden ja Yhdysvaltain tukema sunniradikalismi on luonut Isisin, joka uhkaa myös meidän jokapäiväistä elämäämme.

Uutta on se, että Venäjästä on tullut vahva vaikuttaja Lähi-idässä. Venäläisen matkustajakoneen räjäyttämisen jälkeen tämä maa on ehkä aikaisempaa motivoituneempi saamaan Syyriaan rauhan. Venäjä osallistuu Syyriaa koskeviin Wienin neuvotteluihin, joissa Saudi-Arabia ja Iran ovat ensimmäistä kertaa saman pöydän ääressä.

Ehkä Saudi-Arabiastakin saattaa löytyä pienen pientä kiinnostusta rauhaan, vaikka se on ollut luomassa sekä al-Qaidaa että Isisiä. Nämä kaksi terrorijärjestöä nimittäin uhkaavat myös Saudi-Arabiaa. Isis on räjäyttänyt kolme pommia Saudi-Arabian Itäisen maakunnan shiiamoskeijoissa, ja Jemenin sota on vahvistanut myös al-Qaidaa Jemenin ja öljymonarkian raja-alueilla.

Kirjoittaja on Lähi-idän tilanteeseen perehtynyt toimittaja.