Artikkeli on julkaistu alun perin Sadankomitean blogissa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan parlamentaariseen tarkasteluun kevätistuntokauden aikana. Edellinen selonteko on vuodelta 2012. Ulkoministeriön tiedotteen mukaan selonteon lähtökohtana on "hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikalle asettama tavoite vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä parantaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia."

Euroopan unionin uusi kokonaisvaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia on puolestaan tarkoitus esitellä jäsenmaille kesäkuussa. Tällä hetkellä voimassa oleva EU:n turvallisuusstrategia on vuodelta 2003 ja sitä on päivitetty vuonna 2008. Strategian päivitystä pidettiin kuitenkin riittämättömänä ja uudelle strategialle on ollut tarve jo pitkään: turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi vuodesta 2003.

Suomen selonteko ja EU:n strategia tulevat linjaamaan ja ohjaamaan niin Suomen kansallista kuin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin. Uusien linjausten tulisi ohjata Suomea ja EU:ta erityisesti ennaltaehkäisevään ja pitkäjänteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jotta kykenemme vastaamaan tämän päivän turvallisuusuhkiin kestävällä tavalla.

Aikamme turvallisuusuhkat ovat perinteisiä sotilaallisia uhkakuvia laajempia. Laajan turvallisuuden uhkiin kuuluvat esimerkiksi ilmastonmuutos, maailman energia- ja vesivarojen rajallisuus, väestönkasvu, muuttoliikkeet, terrorismi, tartuntataudit, järjestäytynyt rikollisuus ihmiskauppa mukaan lukien, tietoturvahyökkäykset ja niiden myötä yhteiskunnan ja yksilön haavoittuvuuden lisääntyminen.

Uusille turvallisuusuhkille yhteistä on se, että niitä ei voi myöskään torjua kestävästi perinteisin sotilaallisin keinoin. Tämän päivän globaalissa maailmassa mikään konflikti ei myöskään ole vain paikallinen, vaan sillä on seurauksia myös muulle maailmalle. Emme voi myöskään suojautua näitä uhkia ja konflikteja vastaan sulkemalla rajoja ja eristäytymällä.

"Tämän päivän globaalissa maailmassa mikään konflikti ei myöskään ole vain paikallinen, vaan sillä on seurauksia myös muulle maailmalle."

Viimeaikaisia suuria turvallisuusuhkia ovat olleet Ebola, konfliktit erityisesti Syyriassa ja Libyassa, Isisin nousu, joka on johtanut terrori-iskuihin Euroopassa, sekä Eurooppaan suuntautuva muuttoliike. Kaikkiin näihin turvallisuusuhkiin on puututtu kunnolla vasta kun ongelmat ovat tulleet Euroopan rajoille. Tässä vaiheessa ongelma on kuitenkin kärjistynyt jo niin suureksi, että on jouduttu turvautumaan sotilaalliseen kriisinhallintaan ja/tai humanitääriseen apuun. Kriisin ennaltaehkäisyssä ja kriisinhallinnassa on siis epäonnistuttu ja kustannukset ovat myös olleet paljon suuremmat.

Suomen vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todettiin, että "kansallisen edun ajaminen sotilaallisen voimapolitiikan keinoin on keskinäisen riippuvuuden maailmassa aikaisempaa vaikeampaa eikä sillä voida saavuttaa samalla tavoin kestäviä tuloksia kuin ennen".

Pitkällä tähtäimellä ainoa toimiva keino vastata sekä kansallisiin että kansainvälisiin turvallisuusuhkiin on kauas katsova ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka ennaltaehkäisee konflikteja puuttumalla ongelmien juurisyihin. Ongelmiin ja kriiseihin on puututtava ennen niiden kärjistymistä. Tämä vaatii onnistuakseen laajaa kansainvälistä yhteistyötä.

Toivottavaa on, että uudet strategiat todella ohjaavat Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohti kestäviä ratkaisuja. Mittavat leikkaukset kehitysyhteistyöhön ja vastaavasti puolustusmäärärahojen kasvattaminen kertovat jo jotakin valitusta suunnasta. Lopulta on kuitenkin arvovalinta, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa teemme. Tähän meillä on kaikilla mahdollisuus vaikuttaa.

Kirjoittaja on Sadankomitean varapuheenjohtaja.