Tämä kolumni on julkaistu alun perin Motiivi-lehden numerossa 1/2014.

Julkiset hankkijat, kuten valtio ja kunnat, ovat suuria ostajia. Vuonna 2012 julkisissa hankinnoissa kilpailutettiin tavarahankintoja yli kahden miljardin euron arvosta. Näiden jättiostojen avulla olisi mahdollista muokata markkinoita vastuullisemmaksi ja edistää yritysvastuuta. Yritysten yhteiskuntavastuuta tutkiva järjestö, Finnwatch, selvitti kuntien hankintojen vastuullisuutta. Selvitys ei juuri mairittele kuntia.

"Esimerkiksi Ruotsissa Malmön kaupunki on ottanut käyttöön riskimaahankintojen auditoinnit ja tekee vastuuvalvonnassa yhteistyötä useiden muiden kaupunkien kanssa."

Finnwatch tutki kuntien tekemiä tekstiili-, elektroniikka-, katukivi- ja elintarvikehankintoja vuosina 2012–2013. Selvityksessä käytiin läpi 76 tarjousasiakirjaa, joihin liittyi hankintoja maista, joissa on kohonnut riski erilaisiin tuotannon ihmisoikeusloukkauksiin. Vain neljässä tarjouspyynnössä oli asetettu riittäviä sosiaalisen vastuullisuuden takaavia kriteereitä. Lähes 80 prosentissa tarjouspyynnöistä keskityttiin vain halvimpaan hintaan.

Sosiaaliset näkökohdat laiminlyövillä, epäeettisillä julkisilla hankinnoilla saatetaan edesauttaa ihmisoikeusloukkauksia. Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialan mukaan hankintojen vastuullisuutta valvotaankin pöyristyttävän vähän.

Kuntiin hankitaan yhteisillä verovaroilla miljoonilla euroilla tuotteita maista, joissa tuotanto-olot voivat olla ala-arvoisia. Suurin osa kunnista ei tiedä, mistä ja millaisista oloista tuotteet tulevat, hän kertoo.

Finnwatch pitää Suomessa julkisilla varoilla tehtävää vastuutonta hankintaa lyhytnäköisenä, koska pelkkää halvinta hintaa etsittäessä sivuutetaan kehitysmaiden työntekijöiden oikeudet ja kotimaisten yritysten kilpailukyky.

Lisää poliittista ohjausta

Suomi on sitoutunut sosiaalisesti vastuullisiin julkisiin hankintoihin monin erilaisin tavoin. Se on valtiona sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä Kansainvälisen työjärjestön ILOn perussopimuksiin. Valtion sitoumusten myötä julkisilla hankkijoilla on erityinen vastuu varmistaa verovaroilla tehtävien hankintojen eettisyys. Lisäksi Suomen hallitusohjelmassa linjataan, että sosiaalisia näkökohtia tullaan edistämään hankinnoissa.

"Poliittinen ohjaus sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin on vielä lapsenkengissä. Monet ekologisten hankintojen lisäämiseen käytetyt ohjauskeinot on jätetty käyttämättä sosiaalisesti kestävien hankintojen edistämisessä", Vartiala jatkaa.

Järjestö pitää tärkeänä, että hallitus ohjaisi sosiaalisesti kestäviä hankintoja erillisellä valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Lisäksi sosiaalisesti kestävien hankintojen edistämiseen tulee suunnata resursseja esimerkiksi Motivan hankintaneuvontapalvelun kautta.

Sosiaalinen vastuullisuus tulisi huomioida myös hankintalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

"Sosiaalisten näkökohtien huomioiminen yhteisillä varoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa tulee säätää hankintalailla pakolliseksi", Vartiala vaatii. Vartialan mukaan myös kuntapäättäjät ja työntekijät voivat edistää vastuullisuutta.

"Päättäjien tulee ohjata kuntien hankintayksiköitä ottamaan vastuullisuus huomioon hankinnoissaan. Kunnissa pitää laatia vastuullisuuden huomioon ottava hankintastrategia tai vastaava linjaus ja ohjata riittävät resurssit hankintayksiköiden käyttöön. Resursseja tarvitaan esimerkiksi henkilöstön koulutukseen ja vastuullisuusvaatimusten valvontaan sopimuskauden aikana", hän selventää.

Työntekijät taas voivat ottaa hankintojen eettisyyden puheeksi hankinnnoista vastaavien virkamiesten kanssa. Vastuullisuutta voi kysellä myös suoraan tavaraa toimittavilta yrityksiltä.

"Mitä useammasta suunnasta viesti tulee, sen vaikuttavampi se on", hän tiivistää.

Suomi jälkijunassa

Finnwatchin mukaan monissa Euroopan maissa sosiaalisesti vastuullisia hankintoja on kehitetty huomattavasti Suomea pidemmälle. Riskimaahankintojen vastuullisuuteen tähtääviä toimenpiteitä on vireillä ainakin Ruotsissa, Portugalissa, Espanjassa, Saksassa ja Sveitsissä.

Esimerkiksi Ruotsissa Malmön kaupunki on ottanut käyttöön riskimaahankintojen auditoinnit ja tekee vastuuvalvonnassa yhteistyötä useiden muiden kaupunkien kanssa.

Eikä Suomikaan aivan kädettömäksi ole jäänyt. Suomessa otettiin vuonna 2012 sosiaalisten hankintojen edistämisessä edistysaskel, kun työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi sähköisen julkisten hankintojen CSR-kompassi -verkkotyökalun.

Se auttaa hankintaviranomaisia asettamaan hankintoihin osallistuville yrityksille vaatimuksia kohtuullisten työolojen toteutumiseksi toimitusketjussa. Kansalaisjärjestöt ovat olleet kuitenkin huolissaan siitä, että työ- ja elinkeinoministeriö ei ole varannut resursseja työkalun jalkauttamiseksi kuntiin. Viime marraskuussa julkaistiin myös erillinen opas sosiaalisesti kestäviin hankintoihin.