Artikkeli on julkaistu alun perin Afrikan Sarvi -lehden numerossa 1/2016.

Eräänä tavallisena arkiaamuna puhuimme poikani kanssa somalialaisista nuorista ja nuorten tilanteesta Somaliassa. Keskustelimme sekä heistä, jotka asuvat Somaliassa että diaspora-nuorista, jotka tulevat Euroopasta ja Yhdysvalloista Somaliaan töihin.

Tosiasia on, että Somaliaan töihin tuleville diasporan jäsenille maksetaan kymmenkertaista palkkaa verrattuna Somaliassa syntyneisiin ja asuviin nuoriin, joiden mahdollisuudet saada työtä ylipäätään ovat vähäisiä.

Poikani mielestä tilanne on epäreilu ja tavallaan se sitä onkin. Epäreiluus ei kuitenkaan johdu työnantajista, vaan Somalian koulujärjestelmästä, jossa on huutavia puutteita.

Somaliassa nuoret asuvat maassa, jossa kyllä puhutaan heidän äidinkieltään eli somalia. He eivät kuitenkaan voi opiskella äidinkielellään. Koulujen opetuskieliä ovat englanti ja arabia. Nykyään, kun Turkki on ryhtynyt aktiiviseksi Somaliassa, myös turkinkielisiä kouluja on alettu perustaa. Toki on yksityiskouluja, joissa voi opiskella somaliksi tai somalia, mutta ne eivät ole läheskään kaikkien ulottuvilla.

Lapset siis menevät kouluun ummikkoina ja joutuvat alusta saakka opiskelemaan vieraalla kielellä. Arabian kielen omaksumisessa tosin koraanikouluista on niitä käyneille lapsille hyötyä, mutta englanti tulee kaikille uutena kielenä. Ja suurin osa kouluista on englanninkielisiä.

Eivät pelkästään koulut, vaan myös koko julkinen hallinto ja kaikki virastot toimivat englanniksi. Somalin kieli, joka sai kirjakielen vasta 1970-luvulla, on paitsiossa Somaliassa. Toisessa Afrikan sarven maassa, Djiboutissa, somalilla on tunnustetun kielen asema.

"Koulut ovat ylläpitäjilleen lähinnä bisneksentekoa eivätkä edes tähtää oppilaiden mahdollisimman hyviin oppimistuloksiin."

Suuri ongelma on se, että Somalian kouluilta puuttuu yhteinen opetussuunnitelma. Opetussuunnitelmat on kopioitu rahoittajamaiden kouluilta. Niinpä Somaliassa noudatetaan kuwaitilaisia, qatarilaisia, saudiarabialaisia, egyptiläisiä ja turkkilaisia opetussuunnitelmia. Eri koulujen antama opetus ei siis ole millään tavalla vertailukelpoista, eikä kouluja ja niiden tarjoamaa opetusta valvo kukaan tai mikään.

Opetusministerilläkään ei ole valtaa eikä kai haluakaan ohjata tai valvoa opetusta. Kontrollin puuttuminen näkyy koulutuksen laadussa. Koulut ovatkin ylläpitäjilleen lähinnä bisneksentekoa, eivätkä edes tähtää oppilaiden mahdollisimman hyviin oppimistuloksiin.

"Siinä", sanoin pojalleni, "siinä sinulle on syitä siihen, että diasporasta tulevat nuoret vievät työt ja saavat hyvää palkkaa."

On selvää, että koulutuksen huono laatu näkyy opiskelijan valmistuttua työn huonona laatuna. Somaliassa koulunsa käyneiden englannin kieli ja tietotekniset taidot eivät kerta kaikkiaan riitä vaativiin työtehtäviin. Syy somalialaisten nuorten huonoon menestykseen ei siis ole heidän omansa. He eivät voi osata asioita, joita heille ei ole opetettu tai joiden opettamisessa on käytetty kieltä, jota he eivät ymmärrä.

Työttömäksi yliopistotutkinnosta huolimatta jäävän nuoren silmissä elämä ja opiskelu diasporassa alkaa ymmärrettävästi vaikuttaa houkuttelevalta. Moni lähtee vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa päästäkseen osalliseksi hyvästä koulutuksesta. Ja toivoo palavaansa myöhemmin kenties takaisin kotimaahan, diasporassa saatujen oppien kanssa.

Kirjoittaja on vuosaarelainen perheenäiti.