Artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisoikeusliiton blogissa.

Yhteiskunta, joka kohdistaa suuret leikkaukset lasten ja nuorten palveluihin ja tukeen, on vakavassa arvokriisissä. Poliittisten päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on arvioitava, jotta oikeudenmukaisuus yhteiskunnassamme toteutuisi.

Lasten ja nuorten näkökulmasta yhteiskunnallisen oikeudenmukaiseen toteutumisessa on tällä hetkellä suuria haasteita. Julkisen talouden leikkaukset kohdistuvat voimakkaasti nuoriin ikäpolviin, vaikka lapset ja nuoret tarvitsevat yleensä aikuisia enemmän julkisia palveluita. Lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja kehitykselle palveluilla, kuten neuvoloilla, varhaiskasvatuksella, koulutuksella, opiskeluhuollolla ja vapaa-ajan palveluilla, on olennainen merkitys. Ihmisen elämä rakentuu pitkälti lapsuus- ja nuoruusiän olosuhteiden varaan.

Varhaiskasvatus, koulutus ja opintotuki ovat julkisen talouden suurimpia leikkauskohteita. Koulutuksesta leikataan, vaikka oppimistulokset ovat jo nyt laskussa. Erityisen suuria ovat toisen asteen ammatillisen koulutuksen leikkaukset. Opetuksen määrä ammattioppilaitoksissa vähenee entisestään ja kouluja joudutaan lakkauttamaan. Yhä useampi nuori joutuu muuttamaan 16-vuotiaana pois kotoa päästäkseen ammatilliseen koulutukseen. Kodin ulkopuolella asuvien nuorten riski keskeyttää opinnot on kaksinkertainen verrattuna kotona asuviin nuoriin. Leikkausten myötä yhä useamman nuoren koulutus uhkaa jäädä pelkän peruskoulun varaan.

Leikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat huolestuttavan paljon myös nuoriin lapsiperheisiin. Varhaiskasvatusoikeutta rajataan, päiväkotien ryhmäkokoja suurennetaan ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja korotetaan huomattavasti.

"Yhteiskunta, joka kohdistaa suuret leikkaukset lasten ja nuorten palveluihin ja tukeen, on vakavassa arvokriisissä."

Koululaisten iltapäivätoiminnan enimmäismaksut kaksinkertaistettiin. Lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on noin 30 prosenttia alempi kuin 20 vuotta sitten.

Pitkään jatkunut taantuma on vaikeuttanut nuorten työmarkkinoille pääsyä. 25–34-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut lähes kolme prosenttiyksikköä vuoden 2011 ensimmäiseltä neljännekseltä vuoden 2016 vastaavaan aikaan verrattuna. Koko työikäisen väestön työllisyysaste on samalla ajanjaksolla sen sijaan hieman noussut.

Nuorten ikäluokkien tulot ovat pienentyneet. Heikoin tulokehitys on ollut alle 25-vuotiaiden kotitalouksilla ja toiseksi heikoin 25–34-vuotiaiden kotitalouksilla. Siinä, missä koko väestön pienituloisuusaste on laskenut, on nuorten aikuisten pienituloisuusaste kasvanut.

Nuorten epävarma asema työmarkkinoilla vaikuttaa myös perheen perustamiseen. Lasten hankintaa lykätään ja lapsia saadaan vähemmän kuin ennen.

Vuonna 2015 syntyi vähiten lapsia sitten nälkävuoden 1868. Syntyvyys alenee kuluvana vuonna jo kuudetta vuotta peräkkäin. Lasten ja nuorten määrän pienentyessä ja väestön ikääntyessä poliittinen mielenkiinto lasten ja nuorten asioihin vähenee ja poliittisten päättäjien kosketus lasten ja nuorten arkeen ohenee.

Julkisen vallan velvoite tukea lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia on kirjattu perustuslakiin ja ihmisoikeussopimuksiin, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sekä muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kyse on perus- ja ihmisoikeuksista, jotka on turvattava.

On hyvä, että hallitus on luvannut ottaa käyttöön lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin. Pelkkä arviointi ei kuitenkaan riitä. Vaikutusten arvioinnin tulokset on aidosti huomioitava päätöksissä. Vain siten saadaan rakennettua eri sukupolvien kannalta oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija (lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen) Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, joka on mukana Ihmisoikeusliiton koordinoimassa järjestöverkostossa.