Tämä kolumni on alun perin julkaistu Maailman Kuvalehti -aikakauslehden numerossa 9/2012. Tilaa lehti täältä.

Jokaisella on oikeus loukkaantua. Tätä monen on kovin vaikeaa sietää. Näin kävi viimeksi elokuussa, kun tuli julki, että pääosin Keniassa kuvatussa elokuvassa marsalkka Mannerheimia esittää afrikkalainen.

Elokuvan vastustajat pitivät elokuvaa rappiotaiteena ja hyökkäyksenä kansakunnan merkkihenkilöä ja häntä syvästi kunnioittavia suomalaisia kohtaan. Elokuvan puolustajat taas pitivät elokuvaa tuoreena ja tervetulleena taidekokeiluna ja siitä loukkaantuneita ahdasmielisinä.

Taidekokeilut ja taiteen ystävien näkemykset ovat paradoksaalisia. Niillä pyritään usein ärsyttämään ainakin tietynlaisen ajatusmaailman kannattajia. Yleisesti ajatellaan, että taide olisi yhteiskunnallisesti jopa merkityksetöntä, ellei se loukkaisi ketään. Toisaalta paheksutaan niitä, jotka ärsyyntyvät ärsyttäväksi tarkoitetusta taiteesta – eli tavallaan toteuttavat taideteoksen tarkoituksen.

Sananvapaus on hieno asia, vaikka sen nojalla myös loukataan. On kuitenkin harmi, että taiteen vapauden puolesta puhuvat keskittyivät Mannerheim-kohussa lähinnä ärsyyntymään vastustajien ärsyyntymisestä. Molemminpuolisen loukkaantumisen tuoksinassa unohdettiin erittäin oleellinen sananvapauteen liittyvä asia.

Ennen Mannerheim-kohua rajattoman sananvapauden puolesta eivät ole puhuneet äänekkäästi niinkään taidepiirit, vaan maahanmuuttaja- ja erityisesti muslimivastainen äärioikeisto. Milloin on vaadittu sitä, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan pitäisi dekriminalisoida, milloin haukuttu valtamediaa siitä, ettei se julkaissut Muhammed-profeetan pilakuvia. Sama taho on jopa perustanut ja rekisteröinyt Sananvapauden puolesta ry -yhdistyksen edistämään lähinnä vähemmistöjen loukkaamiseen keskittyvää "sananvapautta".

Äärioikeisto on syyttänyt islamia ja muslimeja sananvapauden uhkaamisesta erityisesti sen jälkeen, kun osa muslimeista koki loukkaavana tanskalaisen lehden julkaisemat Muhammed-pilakuvat. Muslimeja on leimattu Suomessa sananvapauden vihollisiksi myös siksi, että kansanedustaja Jussi Halla-aho tuomittiin oikeudessa, kun hän kirjoitti Muhammedin olleen pedofiili ja erään maahanmuuttajaryhmän olevan geneettisesti rikollisia. Sama äärioikeisto on viime aikoina vastustanut muslimien maahanmuuttoa myös sillä, että islam ja muslimit olisivat uhka seksuaalivähemmistöille ja naisille.

Nyt samat tahot, jotka esiintyivät sananvapauden esitaistelijoina, ovat loukkaantuneet siitä, että Mannerheimia esittää afrikkalainen. Eikä kyse ole vain yksittäisestä sattumasta. Sama äärioikeisto, joka on puolustavinaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia "muslimitunkeilijoita" vastaan, loukkaantui 2007 suomalaisesta animaatiosta, jossa Mannerheim esitettiin homoseksuaalina. Somaleja saa äärioikeiston mukaan haukkua sananvapauden nimissä kuinka paljon tahansa, mutta edesmenneestä kansanedustajasta Tony Halmeesta loukkaavaan sävyyn kirjoitettu kolumni antoi toki täyden aiheen loukkaantua.

Sananvapaus ei ole selviö. Myös Suomessa tarvitaan esitaistelijoita. Kannattaa kuitenkin varoa äärioikeiston silmänkääntötemppuja. Aidosti sananvapautta puolustavien ei myöskään pitäisi keskittyä vain paheksumaan paheksujiaan. Jokaisella olkoon täysi oikeus loukkaantua ja kritisoida sananvapauden nojalla tehtyjä asioita, kunhan se tapahtuu rauhanomaisesti. Sekin on osa sananvapautta.