Vietin tammikuun alussa runsaat kolme viikkoa maassa ja kaupungissa, jossa en ollut aikaisemmin käynyt: Meksikossa ja sen samannimisessä pääkaupungissa. Lähisukulaisten muutto sinne tarjosi tilaisuuden tehdä omakohtaisia ja tietenkin äärimmäisen rajallisia havaintoja kiehtovasta maasta, josta aikaisemmin olin vain lukenut. Kokemuksen merkittävyyttä rajoittaa myös se, että Méxicon kaupunki suuresta koostaan huolimatta on vain pieni osa koko moni-ilmeistä maata.

Meksiko on samaan aikaan rikas ja köyhä. Siellä asuu maailman varakkain mies Carlos Slim, jonka omaisuuden arvo viime vuonna oli 69 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Käydessäni uudessa ostoskeskuksessa, joka on rakennettu kukkulaiselle toimistoalueelle pääkaupungin länsipuolelle, mieleeni tuli ajatus, että jokaisesta pesosta, jonka siellä kuluttaa, osa varmaan kilahtaa Carlos Slimin kassaan.

Meksikolaiset, joilla siihen on varaa, ja sellaisiakin on suuressa maassa paljon, tuntuivat pyhittävän sunnuntai-iltapäivän ostoksiin tai vaikkapa elokuvissa istumiseen tässä kaupankäynnin temppelissä. Kävimme siellä lapsenlapsemme kanssa katsomassa suosittua uutuuselokuvaa Hobbit. Vaikka itse en tunne J.R.R. Tolkienin fantasiamaailmaa, helpotti kolmituntista katselukokemusta kuohuviinin siemailu lähes makuuasennossa mukavassa lepotuolissa. Ennen esitystä tarjoilijat kiersivät ottamassa tilauksen siitä, mitä itse kukin haluaa elokuvan aikana syödä tai juoda. Koko lysti juomineen päivineen maksoi summan, joka vastaa runsasta kymmentä euroa.

* * *

Mutta sitten on toinen, enemmistön köyhä Meksiko. Pääkaupungissa sen näkee esimerkiksi, kun ajaa noin viidenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle mahtavan upealle Teotihuacanin pyramidialueelle: vuorten rinteillä kohoavia valtavan suuria tiheästi rakennettuja slummimaisia kaupunginosia, Rion faveloiden meksikolaisia vastineita. Suur-Méxicossa asuu yli 20 miljoonaa ihmistä. Tärkein syy kaupunkien muodottomaan paisumiseen niin Meksikossa kuin muuallakin Latinalaisessa Amerikassa on maaltapako, ja se taas on seurausta maaseudun kurjistumisesta. Viljely ei enää elätä. Meksikolaiset eivät pysty kilpailemaan Yhdysvalloista tuotavan halvan, usein geenimuunnellun maissin kanssa. Epätasaisen kilpailun on mahdollistanut Pohjois-Amerikan niin sanottu vapaakauppasopimus Nafta. Ei ole sattuma, että vallankumoussankari Emiliano Zapatan nykyaikaiset seuraajat aloittivat lähinnä symboliseksi jääneen kapinansa uudenvuoden päivänä 1994, jolloin Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon solmima Nafta-sopimus tuli voimaan.

Meksiko on erikoinen sekoitus modernia kapitalismia, jossa palkkatyö ja pääoma ovat persoonattomassa suhteessa toisiinsa, ja piirteitä, jotka tuovat mieleen sääty-yhteiskunnan. Taloyhtiössä, jossa asuimme, ja koko kaupunginosassa näkee arkipäivisin enemmän palvelus- kuin herrasväkeä. Kyseessä ei suinkaan ole mikään huippurikkaiden asuinalue. Ihmiset ajavat siellä itse omia autojaan ilman kuljettajia eivätkä pörrää helikoptereillaan taivaalla niin kuin tosirikkaiden pieni joukko, joka näin välttää Méxicon mielettömät liikenneruuhkat. Suomessa ja Euroopassa vanhanaikainen sääty-yhteiskunta häipyi historiaan 1950-luvulla. Meksikon kaltaisissa uudemmissa teollisuusmaissa herrasväen ja palvelusväen läheinen, mutta vastakohtainen suhde näyttää säilyvän kapitalismin kehittymisestä huolimatta. Sama koskee muitakin Latinalaisen Amerikan maita.

Nyky-Meksikolla on kieltämättä huono maine maana, jossa huumekartellit taistelevat väkivaltaisesti markkinaosuuksistaan. Näin luultavasti selittyy se, että ulkomaisia turisteja ei kovin paljon näy pääkaupungin nähtävyyksillä. Niitä on paljon, ja ne ovat upeita ja mielenkiintoisia alkaen kaupungin historiallisesta keskustasta, jonka espanjalaiset rakensivat atsteekkien pääkaupungin Tenochtitlanin paikalle.

* * *

Valtavista tuloeroista ja huumesodista huolimatta Meksiko on kulttuurisesti vireä ja monipuolinen maa. Sen historia on äärimmäisen värikästä ja kiehtovaa ja asukkaat sekoitus espanjalaisten valloittajien ja alkuperäisväestön perimää.

Espanjan lisäksi Meksikossa tunnustetaan virallisesti 68 alkuperäiskieltä. Niiden puhujiin kuuluu kaikkiaan kuusi prosenttia meksikolaisista, seitsemän miljoonaa ihmistä. Suurin ja elinvoimaisin näistä kielistä on atsteekkien kielen historiallinen jälkeläinen nahuatl, jonka puhujia on edelleen vajaat puolitoista miljoona. Kysyin eräältä meksikolaiselta, vieläkö pääkaupungissa kuulee puhuttavan nahuatlia, ja hän vastasi, että tuskin. Muita merkittäviä Meksikon kieliä ovat maan eteläosan maya-kielet, joita puhutaan myös rajan takana ennen kaikkea Guatemalassa.

Lueskelin pitkällä lentomatkalla salaperäisen Meksikoon asettuneen kirjailijan B.Travenin teosta Kevään maa, joka on kirjoittajan kuvaus uudesta kotimaastaan 1920-luvulla, sen eteläisestä osavaltiosta Chiapasista. Yhteiskunnallisesti sitoutuneena ja radikaalina eli juuriin menevänä kirjoittajana Traven suhtautuu suurella sympatialla kuvaamiinsa meksikolaisiin.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin hänen kanssaan jyrkästi eri mieltä. Traven kirjoittaa, että Meksikon alkuasukkaiden tulisi luopua omista kielistään maailmankieli espanjan hyväksi, koska vain näin he voisivat päästä osallisiksi modernista sivilisaatiosta. Ajatuksen taustalla on ilmeisesti käsitys, jonka mukaan toiset ihmiskielet ovat toisia primitiivisempiä samassa mielessä kuin esimerkiksi kaskiviljelys on alkeellisempaa kuin kehittyneemmät maanviljelyn muodot.

Mutta mitään ihmiskielten hierarkiaa ei ole olemassa. Yhdysvaltojen johtaviin korkeakouluihin kuuluvan MIT:n kielitieteen laitoksella on esimerkiksi parin viime vuoden aikana tehty kaksi teoreettisesti sofistikoitua ja kenttätutkimuksiin perustuvaa väitöskirjaa, toinen chol-, toinen tzeltal-kielestä, joita molempia puhuvat eteläisen Meksikon mayat. Ihmiskielen yleisen teorian kannalta vastaavanlaisia tutkimuksia voi tehdä mistä tahansa kielimuodosta.

B.Traven myös hämmästyisi, jos eläisi ja saisi tietää, että nahuatlin kielellä julkaistaan tietosanakirjaa, nimittäin internetin Wikipediaa, josta voi etsiä tietoa myös Meksikon atsteekkien muinaisella kielellä. Jos hieno kirjailija vielä eläisi, ehkä hän tarkistaisi pintapuolista käsitystään Meksikon ja Amerikan alkuperäisten asukkaiden kielistä.