Perjantaina 24.10. vietettiin rauhan ja ihmisoikeuksien YK-päivää. Aamuni alkoi Tuomiokirkossa YK-jumalanpalveluksessa, jossa muistutettiin rauhan viestistä: "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on?"

Tämä viesti tuntuu tänään erityisen tärkeältä. Saamelaislukiossa sattunut surullinen puukotuskohtaus johti uhrin menehtymiseen. Helsingin yliopistoon suunniteltu vihaisku on yhä helsinkiläisten tuoreessa muistissa. Suomalaisten ja maahanmuuttajien terrorismikytkökset ovat puhuttaneet ja johtaneet oikeudenkäynteihin. Kenelläkään ei tunnu olevan lopullista vastausta siihen, mikä saa espoolaisen nuoren lähtemään Irakiin julistamaa kalifaattia. Tuntuu siltä, että vihan voimat ovat liikkeellä niin Suomessa kuin muuallakin. Ymmärrykselle ei löydy jalansijaa.

"Vähintäänkin meidän tulee ymmärtää omien sanojemme ja tekojemme painoarvo arjessamme."

Ilmapiirin kiristyessä ja epäluulojen lentäessä ympäriinsä on tärkeää miettiä, mistä löydämme ymmärryksen avaimet. Rikos on rikos riippumatta siitä, minkä nimeen se tehdään. Mutta voisimmeko ehkäistä joidenkin ihmisten lipumista mielen pimeisiin loukkoihin? Vähintäänkin meidän tulee ymmärtää omien sanojemme ja tekojemme painoarvo arjessamme. Ihmisen haukkuminen, syyllistäminen ja väheksyminen, oli se sitten työpaikoilla, koulussa, tai netissä on paitsi loukkaavaa, myös ihmisarvon vastaista. Suomen ongelmat ovat niin laajoja, ettei meillä ole varaa pienessä lammessamme käyttää aikaamme muiden ihmisten kiusaamiseen.

YK-päivänä on myös hyvä hetki pysähtyä muistelemaan ja kunnioittamaan maailman kriisialueilla työskenteleviä avustustyöntekijöitä. Viime vuonna 155 avustustyöntekijää sai surmansa koettaessaan auttaa itselleen tuntemattomia ihmisiä. Heidän joukossaan oli myös kaksi suomalaista Afganistanissa työskennellyttä avustustyöntekijää. Toisten ihmisten auttamisesta on viime vuosina tullut yhä vaarallisempaa sotien osapuolten kohdistaessa vihansa välissä oleviin avustustyöntekijöihin. Kuitenkin ilman heidän apuaan tuhannet lapset, nuoret ja lapset kuolisivat ruoan, lääkkeiden ja puhtaan veden puutteeseen ja tuhannet muut lapset jäisivät ilman koulutien mahdollisuutta.

Meidän ei tarvitse sulkea silmiämme vääryyksiltä ja rikoksilta, mutta emme myöskään saa antaa vihan sumentaa silmiämme. YK-päivä antaa meille kaikille mahdollisuuden miettiä miten juuri minä voisin olla arjessa parempi läheisilleni ja niille joita kohtaan päivän mittaan. Yritetään tänään taas hieman enemmän.

Kirjoittaja on vuoden 2014 YK-nuorisodelegaatti.