Maailman köyhimpienkin perheiden lapset voivat saada kelvollisen koulutuksen ja siten edellytykset parantaa elintasoaan. Se ei kuitenkaan usein onnistu kehitysyhteistyövaroin rahoitettujen julkisten koulujen kautta, vaan paikallisten itsensä perustamien yksityiskoulujen avulla. Useissa kehitysmaissa enemmistö lapsista käy jo nyt yksityisiä kouluja.

Näin kertoo professori James Tooley kirjassaan Kukoistava puu, jonka Eetos kustannus on vastikään julkaissut suomeksi. Kirjassa Tooley kertoo tutkimuksistaan muun muassa Intiassa, Nigeriassa, Ghanassa ja Kiinassa.

Eri puolilla maailmaa ja erityyppisissä kehitysmaissa tehtyjen, vuosia kestäneiden tutkimustensa aikana Tooley on tehnyt yllättäviä havaintoja. Jokaisessa tutkimuskohteessaan Tooley löysi kaikkein köyhimmistäkin slummeista yksityisinä yrityksinä toimivia kouluja, jotka olivat paikallisten ihmisten perustamia ja ylläpitämiä.

Hämmentävintä Tooleylle oli, etteivät nämä yksityiskoulut olleet eliittien kouluja, vaan niitä kävivät nimenomaisesti köyhimpien perheiden lapset. Opetus oli maksullista, mutta lukukausimaksut niin alhaisia, että niihin oli useimmilla perheillä varaa.

* * *

Tutkimuksissaan Tooley havaitsi, että kehitysmaissa vanhemmilla on palava halu hankkia lapsilleen kunnollinen koulutus. Hyvästä koulutuksesta ollaan valmiita jopa vähän maksamaankin, jos se takaa paremman koulutuksen lapsille.

Maksuttomien julkisten koulujen maine on kehitysmaissa pääsääntöisesti huono. Opetus on monesti heikkotasoista ja opettajien työmoraali kehno. Kirjassaan Tooley kertoo havainnoistaan julkisissa kouluissa, joissa opettajat laiminlöivät tehtäviään ja jopa nukkuivat tunneilla.

Kilpailu on vaikuttanut kohottavasti lasten koulutuksen tasoon yksityisellä puolella, kun opettajat ovat taloudellisessa vastuussa antamansa opetuksen laadusta oppilaidensa vanhemmille. Esimerkiksi Intian Hyderabadissa yksityisten koulujen välinen kilpailu on niin kovaa, että se on pitänyt koulujen lukukausimaksut erittäin alhaisina. Tooleyn tutkimusten perusteella oppimistulokset ovat yksityisissä köyhäinkouluissa julkisia kouluja korkeammalla tasolla.

Tooley ravistelee monia totunnaisia käsityksiämme sekä kehitysavusta että koulujärjestelmistä. Se myös herättää kysymyksen siitä, teemmekö oikeita asioita niiden suhteen. Tooley esittää, että kehitysavussa tulisi paremmin huomioida paikallisten kouluyrittäjien luomat koulutusinnovaatiot julkisten koulujen tukemisen sijaan.

* * *

Tooley myös varoittaa meitä yrittämästä kopioida omia konseptejamme maihin, joihin ne eivät ehkä sovellu. Surullinen esimerkki on Intia, jossa siirtomaaisäntinä toimineet britit korvasivat paikallisten yksityiskoulujen järjestelmän – "kukoistavan puun", josta Tooleyn kirja on saanut nimensä – ylhäältä päin johdetulla julkisella koulujärjestelmällä. Tämän politiikan johdosta Intiasta tuli lukutaidottomampi kuin ennen brittien saapumista maahan.

Kirja on erittäin virkistävää luettavaa jokaiselle, jota kiinnostaa globaali köyhyys ja sen voittaminen – ja joka on valmis ennakkoluulottomasti tuulettamaan ajatuksiaan siitä, miten se voisi olla mahdollista. Kukoistava puu oli Akateemisen Kirjakaupan kuukauden tietokirja lokakuussa.

Petri Kajander on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja. Liberan omistama Eetos kustannus on Tooleyn kirjan julkaisija.