Artikkeli on julkaistu aiemmin Ulkoministeriön blogissa.

Jo vuosia ellei vuosikymmeniä on käyty keskustelua keskinäisriippuvuuksista. Parhaillaan neuvotellaan kestävän kehityksen tavoitteista, ja se alleviivaa tarvetta katsoa asioita kokonaisvaltaisesti. Silti ajattelemme ja varsinkin toimimme yhä siiloissa. What to do?

Maailma muuttuu, ja muutoksen sanotaan olevan ainoa pysyvä olotila. Keskinäisriippuvuuksien keksiminen hahmottamaan maailmaa ja muutosta on tehnyt syiden ja seurausten pohtimisesta entistä vaikeampaa – mutta myös antoisampaa. Tosiasia siis lienee, että kaikki riippuu kaikesta.

Mitä tämä kokonaisvaltaisuus tarkoittaisi kehityspolitiikassa? Jotta voimme taklata tätä kokonaisvaltaisuutta, on ensin muutettava ajatteluamme. Sen jälkeen on lupa toivoa muutosta myös tavoissa, joilla toimimme. Patistan itseäni tähän muutokseen tilanteessa, jossa hoidan ja seuraan asioita – tai "teen vaikuttamistyötä" – kestävän kehityksen vihreän ulottuvuuden parissa. Siilossa?

Miten siiloista päästään pois?

Tässä muutamia esimerkkejä. Ilmastonmuutos ei ole ympäristönsuojelutoimin ratkaistavissa oleva ongelma. Sen perussyy on taloudellinen, sillä taloudellisessa toiminnassa ei ole otettu huomioon toiminnan ympäristöllisiä kustannuksia.

Ilmastonmuutos on myös sosiaalinen kysymys. Kielteisistä vaikutuksista kärsivät kehitysmaissa eniten köyhät, joista valtaosa on naisia. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on myös tasa-arvotaistelua!

Entäs puhdas vesi. Se mielletään ympäristökysymykseksi, sillä vastakohtana on likainen vesi. Itse asiassa vesi on ihmisoikeus- ja terveyskysymys ja näiden myötä myös valtava taloudellinen ongelma – tai cleantech-mahdollisuus.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja –oikeuksien takaaminen kaikille on paitsi ihmisoikeuskysymys myös laajemmin naisten voimaannuttamista. Naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistumisella on valtaisat taloudelliset vaikutukset ja myös mahdollisia ympäristöhyötyjä.

Kun uudet kestävän kehityksen tavoitteet astuvat voimaan ja määrärahoja leikataan, meiltä kehityspolitiikan duunareilta kysytään luovuutta. Mielestäni astuminen ulos siiloista vapauttaisi tätä.

Se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei merkitse sitä, ettei meillä olisi kärkiteemoja. Itse miellän tämän mahdollisuudeksi hahmottaa ennakkoluulottomalla tavalla poliittisen päättäjän asettamien keihäänkärkien eri ulottuvuuksia.

Kirjoittaja on kansainvälisen ympäristöpolitiikan yksikön päällikkö UM:n kehityspoliittisella osastolla.