Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Pro-tukipisteen verkkosivuilla.

Seksin oston kriminalisointia perustellaan perinteisesti sillä, että sen katsotaan vähentävän ihmiskauppaa. Ajatellaan, että kriminalisointi vähentää seksipalveluiden kysyntää ja vaikuttaa sitä kautta tarjontaan. Ja kun tarjonta (eli seksityötä tekevien ihmisten määrä) vähenee, vähentää se myös prostituutiossa tapahtuvaa oikeuksien loukkausta ja hyväksikäyttöä.

Tämä argumentaatio on huteralla pohjalla, eikä sille löydy kiistatonta vahvistusta mistään tutkimuksesta tai selvityksestä. Kysynnän vähentämisen problematiikkaa olen pohtinut myös aiemmin täällä.

"On syytä pohtia, miten nykytilanteessa voitaisiin toimia, jotta seksin ostajia voitaisiin motivoida ilmoittamaan havaitsemistaan hyväksikäyttöepäilyistä."

Järkevämpää on siis tarkastella käytäntöä: sitä, mitä tosiasiassa tapahtuu Suomessa. Tuhannet ihmiset myyvät ja ostavat seksipalveluita. Millä tavalla seksin oston kriminalisointi vaikuttaa myyjiin ja ostajiin?

Jos asiaa katsoo ihmiskaupan esiin tulemisen näkökulmasta, asettuu nykyinen lainsäädäntö kuten myös seksin oston täyskriminalisointi kyseenalaiseen valoon. Oston kriminalisointi näyttäisi pikemminkin piilottavan kuin vähentävän ihmiskauppaa.

Nykyisen lainsäädännön puitteissa seksin ostaminen on rangaistavaa ihmiskaupan uhrilta tai parituksen kohteelta. Jos seksin ostaja havaitsee ostotilanteessa jotain, mikä viittaa myyjän toimivan pakotetusti, onko hän halukas ilmoittamaan epäilystään viranomaisille?

Voisi päätellä, että seksin oston rangaistavuus heikentää ostajan motivaatiota ilmoittaa rikosepäilystä. Jos ostaja tekisi niin, hän puhuisi itsensä rikoksen tekijäksi, koska oston yrityskin on rangaistavaa.

Parantaisiko täyskriminalisointi tämän tilanteen? Vastaus on tietysti: ei. Päinvastoin, täyskriminalisointi tekisi prostituutioon pakotetuista henkilöistä entistä näkymättömämpiä. Yksi olennainen linkki hyväksikäyttörikosten esille tulemiseen, seksin ostaja, olisi tällöin kokonaan menetetty.

Kriminalisointien hyödyntämistä ei-toivotun käyttäytymiseen sääntelyssä ovat kritisoineet useat oikeustieteilijät. Näistä laajemmista näkökulmista rikosoikeuteen lisää esimerkiksi täällä ja täällä.

On syytä pohtia, miten nykytilanteessa voitaisiin toimia, jotta seksin ostajia voitaisiin motivoida ilmoittamaan havaitsemistaan hyväksikäyttöepäilyistä. Pro-tukipisteen kannassa seksin oston kriminalisointiin tätä näkökulmaa on tuotu esiin. Alleviivasimme seksin ostajien vastuun näkökulmaa myös Helsingin Sanomien vastaväitteessä, joka löytyy täältä.