Artikkeli on julkaistu alun perin Solidaarisuuden blogissa.

Istun autossa matkalla hankealueellemme Somalimaan koillisosaan. Tuulilasin pyyhkijät auraavat pölyävää hiekkaa tuulilasista, jotta näkisimme missä tie kulkee. Kuin tyhjästä nousee kaksi telttaa, joiden vieressä on kaksi pysähdyksissä olevaa autoa ja paljon nuoria sen ympärillä. Meidän lähestyvä auto saa nuoret miehet siirtymään telttojen taakse piiloon. Kuljettajani Bashe kertoo, että he ovat matkalla Eurooppaan ja tievartijoita välttääkseen kulkevat syrjäteitä satamakaupunkeihin.

Matka jatkuu. Edessäni tiellä näkyy kävelevän kaksi miestä. Automme lähestyessä he kääntyvät meidän puoleemme, polvistuvat maahan ja nostavat kätensä rukoukseen. Pysäytämme auton ja annamme heille mukanamme olevat vesipullot ja keksit.

Nukkumaan mennessä purskahdan itkuun. Näen miesten kasvot edelleen elävästi mielessäni. Epätoivon ja riittämättömyyden tunteet ovat vahvat.

Ihmiset lähtevät liikkeelle selvitäkseen hengissä.

Ilmastonmuutos kurittaa maailman köyhimpiä. Itä-Afrikassa ei ole satanut riittävästi kahteen vuoteen. Ihmiset siirtyvät kuivilta alueilta isompien kaupunkien liepeille. Asuintila kapenee ja slummien määrä kasvaa. Maakiistat vievät klaanit jälleen riitoihin ja yhteenotot heidän välillään ovat taas arkipäivää.

Kolera ja muut kulkutaudit leviävät, ihmiset ovat aliravittuja.

"Nukkumaan mennessä purskahdan itkuun. Näen miesten kasvot edelleen elävästi mielessäni."

Maanviljelijät ovat menettäneet viljasatonsa. Niityt ovat tuhoutuneena hiekan alla. Rehun puuttuessa kamelit ja vuohet kuolevat.

Seuraavat sateet tulevat puolen vuoden päästä. Somalimaan maatalousministeri kertoo minulle, ettei kehitysyhteistyöhankkeita voida nyt toteuttaa. Maahan on julistettu hätätila kuivuuden vuoksi. Jopa ensi kevään presidentinvaalit tullaan siirtämään.

Ympäristöministeri tulee luokseni ja kertoo, että tilanne on pahempi kuin vuosina 2011–2012, jolloin Somaliassa kuoli 260 000 ihmistä nälkään.

Minua harmittaa, kun kaiken tämän voisi välttää lisäämällä kehitysyhteistyövaroja. Hauras Somalimaa tarvitsee pitkäkestoisia kehityssuunnitelmia. Ammattitaidolla ja rahalla rakennetaan patoja ja kaivoja, joihin taivaalta satavan veden voi kerätä, jottei se virtaa sateen lakattua Adeninlahteen.

Somalimaan lukemattomat arot tarvitsevat kuivuutta kestäviä siemeniä ja viljalajeja, jotka pystyvät käyttämään hyväkseen pienenkin sademäärän tuottaakseen sadon ja ravinnon ihmisille ja eläimille.

Jokaisella meillä on oikeus elää ja asua omilla synnyinseuduilla. Nyt hedelmättömältä näyttävä maa saadaan tuottamaan satoa rakentamalla toimivat vedenkeruujärjestelmät. Ihmisten ei tarvitsisi muuttaa pois omilta asuinseuduiltaan.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden Afrikan aluepäällikkö.