Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Ilmasto.orgin blogissa. Lue lisää täältä.

Liman ilmastokokous kokoaa miltei kaksisataa maata sopimaan yhdestä maailman tärkeimmistä asioista: ilmastonmuutoksen torjumisesta – oikeammin ilmastokatastrofin torjumisesta, sillä ilmastonmuutos on täällä jo. Haavoittuvimpia ovat olleet sen aiheuttamiseen vähiten osalliset köyhimpien maiden ihmiset ja kokonaiset uhanalaiset saarivaltiot, mutta vakavat vaikutukset sään ääri-ilmiöineen ulottuvat jo Eurooppaan asti.

Ilmastonmuutos ei ole liikkeissään oikeudenmukainen, mutta sen vastaisten toimien tulisi olla oikeudenmukaisesti mitoitettuja maiden historiallisten päästöjen ja torjuntamahdollisuuksien mukaan. Vauraiden vanhojen teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjä eniten ja taloudellisesti sekä muuten tukea köyhempiä maita oikaisemaan kehityksessään kohti puhtaampia teknologioita ja paremmin kestämään ilmastonmuutoksen jo tuomia vaikeuksia. Vain näin saadaan kaikki maaryhmät myös mukaan kuten tarvitaan.

"Meitä on siis varoitettu yhä kuuluvammin. Samalla meitä on myös kannustettu. Kuulemmeko me?"

Lima on tärkeä pysäkki matkalla kohti Pariisin ilmastokokouksessa ensi vuonna tavoiteltavaa uutta sitovaa ilmastosopimusta. Perussa luodaan pohja sopimusrakenteelle. Nyt siinä on uusia mahdollisuuksia myös energiapoliittisille kannanotoille. Voidaan esim. vaatia luopumaan maailmanlaajuisesti fossiilienergiasta vuoteen 2050 mennessä, mitä Suomenkin toivotaan neuvotteluissa edistävän.

Äskettäin julkaistu IPCC:n viides arviointiraportti on antanut tähän asti vakavimman varoituksen uhkaavasta ilmastokatastrofista ellemme välittömästi huomattavasti vähennä päästöjä ja muuta energiatuotantoamme fossiilienergioiden käytöstä uusiutuviin energioihin perustuvaksi. Vielä on viimeinen hetki, pakko ja mahdollisuus muuttaa suuntaa tuhon tieltä kohti elinkelpoisempaa tulevaisuutta.

Maailmanpankkikin on havahtunut uusimmassa raportissaan yhä vakavampaan ilmastokatastrofin uhkaan. Potsdamin tutkimuslaitoksen raportti antaa kuitenkin myös toivoa 1,5 asteen lämpenemisrajan pitämisestä, jos tehokkaisiin päästötoimiin ryhdytään heti ja keskitytään uusiutuvien energioiden edistämiseen.

Meitä on siis varoitettu yhä kuuluvammin, yhä moniäänisemmin ja yllättävistäkin suunnista. Samalla meitä on myös kannustettu - muutokseen. Kuulemmeko me? Väittäisin, että yhä useammat kuulevat, mutta poliittiset päättäjät eivät vielä tarpeeksi hyvin ottaakseen vakavimman haasteen tosissaan. Yhä liikaa pelataan perinteistä poliittista peliä kuvitellen voittajia olevan ne, jotka joutuvat tekemään vähiten yhteisestä urakasta. Puhutaan valittaen surkeasta osasta päästövähennysten taakanjaossa, kun todellisuudessa voittajia tässä kisassa ovat ne, jotka tekevät eniten. Päästöjen vähentämiseen mielekkäin ja tehokkain ratkaisu on siirtyminen kokonaan uusiutuviin energioihin, pien- ja yhteisötuotannossa sekä energian säästäminen, energiatehokkuuden voimistaminen. Nämä teknologiat ovat nyt myös huimasti kasvava ala maailmalla tuoden työpaikkoja ja luoden hyvinvointia.

Eurooppa-neuvoston viime lokakuussa päättämät ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet vuodelle 2030 ovat vanhan politiikan mukaiset eli riittämättömät. Heikko päästövähennystavoite vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta ei vastaa ilmastotieteen mukaan vaurailta mailta vaadittavia päästövähennyksiä, jotta vältytään maapallon lämpötilan nousulta yli kahden asteen sovitun riskirajan. Kaikista varoituksista huolimatta Eurooppa-neuvosto ei kanna näillä päätöksillä vastuuta omasta osuudestaan ilmastokatastofin estämisessä. Ei-sitovat tavoitteet, vähintään 27 % uusiutuville ja vähintään 27 energiatehokkuudelle saavat Euroopan jysähtämään menneen maailman kestämättömään energiamalliin. Uuden maailman vaatima uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen hidastuu vailla sitovia tarpeeksi korkeita tavoitteita. Esim. Cambridge Econometricsin tutkimus ennakoi kunnianhimoisemmalla energiatehokkuustavoitteella saavutettavan myös BKT:lle ja työllisyydelle merkittäviä etuja. Tämäkin olisi hyvä huomioida tavoitteita myöhemmin mahdollisesti ja toivottavasti tarkistettaessa.

Vahva ilmasto- ja energiapolitiikka loisi ennakoitavuutta puhtaan teknologian sijoituksille ja toisi todellista työllisyyttä. Olemme onneksi saamassa ilmastolain, joka on välttämätön väline johdonmukaisemmalle politiikalle. Energiarakenteen muutos on myös tulossa joka tapauksessa, ihmiset ja yhteisöt haluavat yhä enemmän omaa uusiutuvan energian tuotantoa. Kuitenkin ilman uutta ilmasto- ja energiapolitiikkaa tämä tarvittava kehitys pois fossiilisista ja ydinvoimasta kohti 100 uusiutuvia veisi liikaa aikaa. Taistossa ilmastokatastrofia vastaan meillä alkaa olla suurin pula ajasta – varoja ja teknologiaa päästövähennysten toteuttamiseen kestävällä tavalla kyllä olisi.

Eri puolilla Eurooppaa luodaan jo puhtaan uusiutuvan energian yhteisöprojekteja monenlaisissa muodoissa esim. Espanjan aurinkoenergiakylistä Belgian maatilojen tuulivoimaosuuskuntiin ja Tsekin tasavallan energiansäästösuunnitelmiin. Ne tarvitsevat kuitenkin lisää poliittista huomiota ja tukea, jotta ne toteutuisivat täydessä voimassaan.

Suomessakin kasvava kiinnostus uusiutuvaan lähi- ja yhteisöenergiaan vaatii monien esteiden purkamista ja uutta energiapolitiikkaa voidakseen alkaa paremmin toteutua. Mutta meilläkin alkaa tapahtua, aurinko paistaa viimein täälläkin. Esimerkiksi nyt on juuri julkaistu 19 järjestön ja muun toimijan yhteinen konkreettinen 5 politiikkakeinon ohjelma esteiden poistamiseksi aurinkoenergian pientuotannon helpottamiseksi.

Suomen Lähienergialiitto ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti äskettäin energiataloudesta asiantuntijakeskustelun, joka mm reippain ja suorin yrittäjä- ja professoripuheenvuoroin antoi uskoa ja innostusta muutoksen välttämättömyyteen. Todettiin esim. energiansäästöpotentiaalin olevan kiinteistöissä 280 miljoonaa euroa vuodessa ja teollisuudessa 400 miljoonaa euroa vuodessa, mutta "tällä hetkellä ei tehdä mitään". Yrittäjätkin voivat vaatia myös tiukempia ilmasto- ja energiatavoitteita. Mm nähtiin Suomen jääneen energiapolitiikassaan 70-luvulle, ydinvoiman varaan rakentuvaan menneeseen maailmaan samalla kun muualla läntisissä demokratioissa edetään aivan toiseen suuntaan. Meillä energiapolitiikan pitkä ja raskas perinne on ollut usko ydinvoiman ylivoimaan sekä turpeen turvaamiseen. Nyt on tullut muutoksen aika.

Menneisyys vielä haastaa meitä; ensi viikolla eduskunnassa äänestetään annetaanko menneen ajan teknologian vallata tulevaisuutemme, investoidaanko, kuten näyttää, sotaa käyvän maan ydinvoimayhteistyöhön ja sen nykyisiin turvallisuusriskeihin ja yli sadan tuhannen vuoden jäteperintönä kantaviin ikiriskeihin vai annetaanko kotimaiselle, puhtaalle ja turvalliselle uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle merkittävä mahdollisuus luoda todellista rauhaa ja hyvinvointia. "Energiapalettiin" voi saada molempia samaan aikaan vain juhlapuheissa. Toivottavasti kalliiden energiaharharetkien aika olisi lopulta ohi ja saisimme keskittyä rakentamaan kestävämpää, uusiutuvampaa tulevaisuutta.

Käyttäkäämme ratkaiseva hetkemme oikein, ja tällä planeetalla riittää elämää, iloa ja onnea myös kaikkein haavoittuvimmille ja tulevillekin sukupolville.

Kirjoittaja on Maan ystävien ilmastokampanja-vastaava.