Reilun matkailun ajattelu etenee Namibiassa ja rikas käsityöperinne on löytämässä markkinansa turistien reiteillä. Näin todetaan tiistaina 13.1. julkistetussa kirjassa Helsinki-Opuwo-Helsinki, jonka on toimittanut Satu Miettinen. Käsitöiden markkinointi turisteille hyödyttää monesti turismin suurista rakenteista syrjään jääviä paikallisia.

Namibiassa ollaan ottamassa ensiaskeleita reilun matkailun tiellä. Paikallisyhteisöjen matkailuhankkeiden tulot jäävät paikan päälle sijoitettaviksi ja rikas käsityöperinne on löytämässä markkinansa turistien reiteillä. Tiistaina 13.1. julkistettu teos ”Helsinki-Opuwo-Helsinki: Encounters with Crafts, Tourists and Women in the Local Communities of Namibia” tarkastelee tuoreella tavalla kehityksen, turismin ja perinteisten käsityöammattien yhtymäkohtia.

Satu Miettisen toimittama julkaisu liittyy laajempaan Helinä Rautavaaran museon, Taideteollisen korkeakoulun ja National Art Gallery of Namibian yhteistyöprojektiin, joka alkoi keväällä 2002 Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden Case Namibia-kurssilta ja jatkui kenttämatkalla Namibiaan ja Helinän Rautavaaran museoon kerätyllä näyttelyllä.

Tavaran arvo voi olla tekijälleen yllätys

Käsityöt ja turismi ovat usein tiivisti yhteydessä toisiinsa. Monesti kehitysmaiden kansanperinne korvautuu muovisilla käyttöesineillä ja sen jatkuminen on osittain matkailijoiden ostamien esineiden varassa. Matkamuistomyymälöissä tarjolla olevia tuotteita voi kuitenkin Namibiassakin ostaa suoraan käsityöläisiltä – huomattavasti edullisemmin.

”Paikallisten naisten kanssa työskentelyssä vaikeimmaksi asiaksi osoittautui käsitöiden hinnoittelu länsimaiselle kukkarolle sopivaksi. He eivät voineet ymmärtää, että yhdellä pöytäliinalla voisi tienata kuukauden tulot”, sanoo Mari Bisi, joka työskenteli kolme vuotta Namibiassa paikallisten naisten käsityökeskuksessa.

Käsitöiden markkinointi turisteille hyödyttää monesti turismin suurista rakenteista syrjään jääviä paikallisia. ”Ostamalla matkamuistoksi paikallisia käsitöitä raha jää alueelle. Samalla tuetaan etenkin naisten omavaraisuutta ja lasten koulutusta, jota varten naiset Namibiassakin säästävät”, muistuttaa Bisi.

Namibiankävijät ovat vaikuttuneita paikallisten vieraanvaraisuudesta, mutta yösijan tarjoaminen ilmaiseksi ei ole kannattavaa, kun turistivirrat kasvavat. ”Turismi käsitteenä on monille namibialaisille yhteisöille tuntematon. Paikalliset ajattelevat, että kun itse joutuu matkamieheksi, saa sitten osakseen samanlaista vieraanvaraisuutta”, sanoo Kenneth Kamwi Metengu, yksi kirjan kirjoittajista.

Oikeudenmukaisempi matkailu hyödyttää paikallisia yhteisöjä

Vuonna 2002 perustetun Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtajan Mari Meron mukaan reilu matkailu on kestävää ymäristön ja kulttuurin suhteen. Sen periaatteiden mukaisesti turismista kertyvän hyödyn tulisi kohdentua niille, jotka joutuvat kantamaan siitä syntyneet haittavaikutukset.

”Villieläinten metsästys on hyvä esimerkki matkailusta, jonka tuloista paikallisyhteisölle jää käteen vain murto-osa. Suuri, usein ulkomainen yritys vastaa safarin kaikista järjestelyistä ja maksaa yhteisölle vain palkkion ammutuista eläimistä. Tämä vastaa yhtä tai kahta prosenttia matkan tuottamasta voitosta”, sanoo Mero

Kenneth Kamwi Metengu on tutkinut paikallisyhteisöjen omia matkailualan hankkeita Kaprivin alueella Namibiassa. ”Aloitteista on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Yhteisöjen äänestämät komiteat johtavat toimintaa ja sen tuotot käytetään paikallisiin projekteihin. Toisaalta varojen jakaminen ei ole helppoa, sillä yleensä yhteisöt koostuvat useista kylistä eikä sopuun aina päästä”, hän sanoo.

Reilun matkailun yhdistys on parhaillaan muodostamassa kriteereitä oikeudenmukaiselle matkailulle. ”On selvästi kysyntää merkille, joka takaisi matkan ostajalle että mahdollisimman suuri osa rahasta jäisi kohdemaahan. Rajanveto on kuitenkin vaikeaa – missä kulkee reilun ja epäreilun raja?” kysyy Mero.

Kiinnostus eettiseen matkailuun on Meron mukaan maailmanlaajuinen trendi. ”Toinen kysymys sitten on, ovatko ihmiset todella valmiita maksamaan matkoistaan enemmän. Reilun matkailun tarvitsee olla riittävän helppoa, kuten valinta reilun kaupan ja tavallisen banaanin välillä lähikaupassa.”

Projektiin liittyvä Helinä Rautavaaran museon Helsinki – Opuwo – Helsinki verkkonäyttely löytyy osoitteesta
http://www.helinarautavaaramuseum.org/vaihtuvat.htm#