(IPS) -- Uutisia tuottava robotti esiteltiin tulevaisuuden viestijänä Dubain arabimediafoorumissa, mutta eroaako se paljoakaan nykypäivän toimittajista alueen maissa?

Robotti tuottaa uutisia kyselemättä ja väsymättä päivät pääksytysten. Niin tekevät myös toimittajat monissa arabimaissa, missä heidät on ”ohjelmoitu” raportoimaan tiettyjen poliittisten osviittojen mukaan.

Viestimien omistajat sanelevat uutissisällöt mieltymystensä mukaan eli ne noudattavat useimmiten virallista linjaa.

Egyptin vuoden 2013 sotilasvallankaappaus sekä sota Syyriassa, Jemenissä ja Libyassa ovat antaneet valtavirtamedialle syyn vedota turvallisuusuhkiin ja vääristellä totuutta omien tarpeidensa mukaan.

Esimerkiksi Egyptin media vakuutti vuonna 2013 kansalle, että yli 900 ihmisen joukkomurha oli ainoa keino tukahduttaa terrorismi.

Vapausindeksin pohjasakkaa

Saudiarabialaisen journalistin Jamal Khashoggin lokakuinen murha maansa Turkin-konsulaatissa raportoitiin muun muassa Al-Jazeera ja Al-Arabiya -kanavilla niin sekavasti, että yleisö joutui etsimään faktoja sosiaalisesta mediasta ja muista lähteistä. Se heikensi entisestään perinteisen median luotettavuutta.

Tiedonvälityksen tukahduttaminen on vanha perinne Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Moni alueen maa kuuluu Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin huonoimpiin.

Tukahduttamisen keinot ulottuvat pelottelusta pidätyksiin, oikeudenkäynteihin ja uutisvälineiden sulkemisiin. Egypti, Saudi-Arabia, Bahrain ja Syyria johtavat Committee to Protect Journalists -järjestön tilastoa toimittajien vangitsemisesta.

Vuonna 2017 Syyriassa surmattiin 13 journalistia ja yli 40 ammattikunnan jäsentä on pidätettynä, siepattuna tai kateissa.

Kansan ääni kuuluu somessa

Totuudenmukaisen tiedon välittäminen arabimaailmassa on paljolti vaihtoehtomedian ja aktiivisten kansalaisten varassa. Vuoden 2011 arabikeväästä lähtien alueelle on syntynyt riippumattomia verkkoviestimiä, kuten Daraj ja Nawaat Tunisiassa sekä Beirutissa toimiva Raseef22.

Niiden ongelmina ovat kuitenkin rajoitettu yleisö – tavalliset kansalaiset pitävät niitä usein elitistisinä ja älymystölle tarkoitettuina – sekä taloudelliset vaikeudet. Taloutta on yritetty kohentaa joukkorahoituksella ja tietokantoja myymällä.

Kansalaisjournalismia edustavat muun muassa nuoret bloggarit ja tviittaajat, joiden toimintaa eivät rajoita samat säädökset kuin ammattijournalistien. Moni heistä puhuu kadunmiehen äänellä ja pystyy välittämään kansan tuntoja laajemmalle yleisölle.

Lehdistönvapauden paraneminen alueella tarvitsee kuitenkin myös ammattijournalistien panosta. Laatujournalismin turvaaminen vaatii alan ammattiliitoilta kovaa kamppailua lakien uudistamiseksi niin, että ne suojelevat toimittajia vainoamisen sijasta.

Kirjoittaja työskentelee kansalaisjärjestöjen kansainvälisessä Civicus-liitossa.