Sahrawiaktivistit aikovat järjestää symbolisen kansanäänestyksen Marokon miehittämän Länsi-Saharan itsenäisyydestä. Tapahtuma pidetään ensi vuonna ja mukaan halutaan sahrawit kaikkialta maailmasta.

"Haluamme kertoa kansainväliselle yhteisölle, että sahrawit yhä odottavat kansanäänestystä, joka heille luvattiin rauhansopimuksessa vuonna 1991", sanoo aktivisti ja opettaja Memona Mohamed.

Kansanäänestys on kariutunut kerta toisensa jälkeen Marokon ehtoihin. Se haluaa, että itsenäisyys ei ole äänestyksessä vaihtoehtona ja että äänioikeus olisi miehitetyn alueen marokkolaisillakin. YK:n johdolla tehdyn rauhansopimuksen mukaan äänioikeus perustuisi vuoden 1974 väestöluetteloon.

Länsi-Saharan itsenäisyyttä ajava Polisario-liike on antanut myönnytyksiä Marokolle. Se hyväksyisi äänestäjiksi ennen vuotta 2000 alueelle muuttaneet marokkolaiset ja itsenäisyyteen voitaisiin siirtyä siirtymäkauden kautta.

Mutta Marokko ei tingi vaatimuksistaan. Samalla kansainvälinen painostus on ollut liian laimeaa tuottaakseen tuloksia. "Suurin este kansanäänestykselle on, että Marokolla on vahvoja tukijoita kuten Espanja, Ranska ja Yhdysvallat. Sahraweilla ei ole ketään", sanoo Mohamed.

Uskovatko sahrawit kansanäänestyksen toteutumiseen? "Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa", sanoo Mohamed.

Ärtymys kotimaan luonnonvarojen riistämistä kohtaan kasvaa sahrawien keskuudessa. Marokko kumppaneineen käy kauppaa Länsi-Saharan rikkailla mineraalivarannoilla sekä merialueiden runsailla kalakannoilla. "Pelkäämme, että maa on tyhjä, kun palaamme kotiin", sanoo Mohamed.

Marokko on perustanut Länsi-Saharaan siirtokuntia tavoitteenaan marokkolaistaa alue. Se pitää aluetta historiallisena osanaan. Väitteelle ei ole Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mukaan ole päteviä todisteita.

Länsi-Saharan itsenäisyyden on tunnustanut yli 80 valtiota, joukossa ei ole Euroopan maita.

Pakolaiset pyörittävät leiriä itse

Memona Mohamed on kolmannen polven pakolainen Tindoufin leiriltä Algeriasta. Leiri elää täysin humanitaarisen avun varassa, sillä alueella ei kasva mitään, vettä ei ole ja lämpötila nousee yli 50 asteen. Kivikkoista Saharan aavikon osaa kutsutaankin 'Paholaisen puutarhaksi'

Tindoufin leiri poikkeaa muista pakolaisleireistä siinä, että pakolaiset vastaavat itse lähes kaikesta. He jakavat ruoan, veden ja muut tarvikkeet sekä järjestävät koulun, kulttuuritoiminnan ja terveyspalvelut.

Koulut perustettiin pakolaisleiriin viivyttelemättä, kun Marokon ja Polisarion välisiä verisiä yhteenottoja paenneet sahrawit asettuivat alueelle vuonna 1975. "Sahrawit halusivat, että lapset valmistautuvat vapaata Länsi-Saharaa varten", kertoo Mohamed.

Tindoufiin tarvittiin oma yläkoulukin, kun Kuuba, Algeria ja Espanja vähensivät sahraweille tarjoamaansa peruskoulutusta. Ammatillinen ja korkeamman asteen koulutus on haettava ulkomailta, joskin leirissä toimii erilaisia korkeamman asteen koulutuskeskuksia.

Leirillä sovelletaan SADR:n (Sahrawi Arab Democratic Republic) perustuslakia ja päätökset tehdään demokraattisesti. Polisario vastaa hallinnosta sekä oikeusistuinten ja vankiloiden toiminnasta. Sahrawit ovat muslimeja ja noudattavat myös sharia-lakeja.

Silti naisten asema on vahva, sillä miesten ollessa sodassa naiset perustivat leirit ja johtivat niitä. "Naiset rakensivat ensimmäiset teltat omista vaatteistaan. He halusivat, että heidän kotimaansa menettäneillä aviomiehillään olisi edes jotain, kun he palaavat sodasta", kertoo Mohamed.

"Kun miehet näkivät mihin naiset pystyvät, he alkoivat kunniottaa heitä. Teltoilla on naisten nimet ja myös lapset kantavat äitiensä nimiä", kertoo Mohamed.

Leirillä tarjolla oleva työ on palkatonta. Joskus kansainvälisillä avustusjärjestöillä on projekteja, joissa työskentelystä maksetaan. Pakolaisleirillä toimivat muiden muassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Unicef. 

Jotkut pakolaisista ovat lähteneet töihin ulkomaille, ja jotkut perustaneet leiriin kauppoja, joissa he myyvät Mauritaniasta ja muualta hankkimiaan tarvikkeita. "Rahaa on harvalla leiriläisellä", kertoo Mohamed. Mohamed itse työskentelee vammaisten lasten keskuksessa.

Pakolaisleirilläkään aktivisti ei ole täysin turvassa

Memona Mohamed kuuluu Nova Sahara -ryhmään, joka syntyi arabikevään jälkimainingeissa. Ryhmä pyrkii vetoaa sahrawien puolesta kansainväliseen yhteisöön ja nuoriin etenkin Marokossa. Aktivistit ovat myös yhteydessä länsisaharalaisia tuotteita marokkolaisina myyviin yrityksiin.

Pakolaisleireillä aktivistit voivat toimia vapaammin kuin miehitetyllä alueella, mutta turvallisuudesta ei ole takuita sielläkään. "Vaikka asumme lähellä Algerian sotilasalueita, aina voi sattua jotain", sanoo Mohamed.

Vuosi sitten kolme avustustyöntekijää kidnapattiin Tindoufin leirillä. Marokko kiirehti ilmoittamaan, että niiden takana oli ulkomainen terroristijärjestö. Mohamed ja aktivistit uskovat, että kidnappaus oli marokkolaisten järjestämä.

"Sen jälkeen pakolaisleirillä ei ole nähty toimittajia ja media on vaiennut sahrawien tilanteesta. Se Marokolla oli tavoitteenakin", selittää Mohamed.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet ihmisoikeusrikkomuksista miehitetyllä alueella, mutta Marokko kiistää ne. Myös Mohamed sanoo, että Marokko käyttää aseita rauhansopimuksesta huolimatta. Alueella toimivaan YK:n rauhanturvaoperaatio MINURSO:on on yritetty sisällyttää ihmisoikeustilanteen tarkkaileminen, mutta Marokkoa tukeva Ranska on estänyt aikeet toistuvasti.