Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu alun perin Pro-tukipisteen blogissa nimimerkillä.

Olen työskennellyt seksialalla reilusti yli vuosikymmenen. Näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia hyviä kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Väkivaltaa en ole koskaan kohdannut asiakkaideni taholta. Sen sijaan täysin ulkopuolisten ihmisten halu rääppiä ilotytön sielunelämää on ollut raskas taakka kantaa. Seksityöntekijöiden ja seksipalveluiden ostajien ajojahti tuntuu tämän ajan noitavainolta.

Julkiseen keskusteluun osallistuvat ihmiset tuntuvat usein tietävän parhaiten, millainen menneisyys seksityöntekijöillä on, tai mikä olisi seksityötä tekevälle ihmiselle parempi vaihtoehto. Miksi ilotytön mielensisältö on niin kiinnostava asia? Millä oikeudella vieraat ihmiset säälivät, määrittelevät tai tulkitsevat minun ja muiden seksityöntekijöiden elämää? Miksi tätä työtä joutuu aina puolustamaan ja selittämään?

Minulle seksi ja seksityö ovat positiivisia asioita. Asiakkaani eivät tule luokseni väkivalta mielessään. Miehet tulevat luokseni hakemaan vastapainoa arkeen ja stressiin. Kokemukseni mukaan miehet haluavat hemmotella itseään seksipalveluita ostamalla, siinä missä naiset käyvät kampaajalla tai hierojalla. Miksi tällainen hyvinvointia lisäävä, iloinen asia pitäisi kieltää tai tehdä rikolliseksi?

Vetoaminen seksityön vaarallisuuteen tuntuu hullunkuriselta. Pitäisikö vartijan tai poliisin työ kieltää siksi, että niissä joutuu kohtaamaan vaikeita ja vaarallisia tilanteita? Sairaaloissa hoitajat joutuvat kohtaamaan väkivaltaa, kaupan myyjä altistuu ryöstetyksi tulemiselle joka päivä – kielletäänkö nämäkin? Pitäisikö kieltää myös avioliitto, koska avioliitoissa tapahtuu väkivaltaa ja raiskauksia?

Itse en ole kieltojen kannalla. Seksin oston kriminalisointi toisi arkeeni turvattomuuden tunteita. Jos ostaminen olisi rikollista, se saattaisi vaikuttaa juuri niihin lainkuuliaisimpiin asiakkaisiin. Uudet asiakkaat eivät enää uskaltaisi soittaa omasta numerostaan, mikä osaltaan lisäisi epävarmuutta. Oston kriminalisointi olisi myös poliisin resurssien haaskausta. Resurssit pitäisi suunnata siihen, mikä nykyisin tulee puutteellisesti hoidetuksi: väkivalta-, seksuaali- ja lastensuojelurikosten tutkintaan. Kieltojen lisäämisen sijaan pitäisi miettiä, miten tätä työtä voisi tehdä turvallisemmin. Pro-tukipiste on ymmärtänyt tämän ja tukee seksityöntekijöitä tässä asiassa.

Olen kuullut sanottavan, että seksityö on naisten hyväksikäyttöä. (Silloin kun mies myy seksiä, tämä näkökulma unohtuu.) Voi kysyä, kuka käyttää ketä hyväksi: se, joka ostaa seksipalveluita rahantarpeessa olevalta vai nainen joka hyötyy rahallisesti miehen seksuaalisesta puutteesta? Nähdäkseni seksityö on palveluammatti ja kahden aikuisen välinen kauppa, jossa molemmat osapuolet hyötyvät.

Olen feministi ja tasa-arvon kannattaja. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta päättää elämänvalinnoistani, jos ne eivät loukkaa muita. Määrään itse myös siitä, mitä työssäni teen ja kenen kanssa. Haastattelen asiakkaani puhelimessa ja päätän itse, kenet otan vastaan. Tasa-arvo tarkoittaa minulle sitä, että nainen saa olla se mikä itse on, toteuttaa omia visioitaan ja määrätä itse elämänsä suunnan. Olla sellainen nainen kuin haluaa olla. Tasa-arvo tarkoittaa minulle myös ihmisten välistä kunnioitusta. Kunnioitan asiakastani, ja hän kunnioittaa minua.

Verojen maksaminen yhteiskunnalle ei kiinnosta minua tällä hetkellä, koska ammattini ei ole lain tunnustama. Seksityöntekijöihin kohdistuva stigma on vahva, ja sitä pidetään yllä monella tavalla. Seksityöntekijöitä ei sentään polteta roviolla, mutta meitä vainotaan hankaloittamalla työntekoa ja ilmoittelua. En voi kirjoittaa verokorttiini, että olen seksityöntekijä. Hotellissa en voi työskennellä, vuokra-asunnosta minut voidaan häätää. Poliitikkojen aloitteet ajavat toimintaani entistä ahtaammalle. Seksityöntekijöitä paheksutaan monesta suunnasta, sen sijaan että työn tekemistä ja yrittäjyyttä arvostettaisiin.

Hyvin harva seksityöntekijä haluaa osallistua julkiseen keskusteluun omalla naamallaan. Yhteiskunnan taholta tuleva paheksunta ja seksityöntekijöiden äänen kuulematta jättäminen on ihmisoikeusloukkaus. Missä viipyy Amnesty?