Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Pro-tukipisteen verkkosivuilla.

Suomen vuosille 2012 - 2016 laaditussa hiv-strategiassa seksityöntekijät ovat yksi keskeisistä väestöryhmistä, jotka ovat avainasemassa hivin leviämisen torjunnan kannalta.

Vuonna 2013 Euroopan tartuntatautivirasto arvioi Suomea koskevassa maaraportissaan kansallista hiv-strategiaamme ja sen toteutumista. Seksityöntekijöiden osalta arviointiryhmä noudatteli viime vuosina yleistynyttä linjaa, jonka mukaan seksityöntekijät eivät muodosta erityistä riskiä hivin leviämiselle. Seksityöntekijöillä hivin esiintyvyys on muihin avainryhmiin verrattuna alhainen ja kondomin käyttöaste prostituutiokontakteissa on varsin korkea.

Meidän mielestämme asia ei ole näin yksiselitteinen.

Seksityöntekijöiden yhteiskunnallinen asema on terveysriski

Pro-tukipisteen ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä tekemä tutkimus Terveyttä seksi- ja erotiikka-alalla, sekä monien seksityöaktivistien kannanotot tukevat seksityöntekijöiden sisällyttämistä edelleenkin avainryhmiin. Seksityöntekijöiden haavoittuvuus hiv-tartuntariskien osalta on ensisijaisesti yhteiskunnallinen kysymys, ei niinkään yksilön käyttäytymiseen liittyvä asia. Vaikka sitoutuminen turvaseksiin ja kiinnostus oman terveyden ylläpitämiseen ovat tässä ryhmässä korkealla tasolla, on yhteiskunnalliset haavoittuvuustekijät syytä ottaa huomioon.

Monet seksityötä tekevät joutuvat työskentelemään turvattomissa olosuhteissa (yksin työskentely, liikkuvuus, paperittomuus, viranomaispelko, oikeudeton asema, stigma ja eristäytyminen).

Kaikilla seksipalveluita myyvillä ihmisillä ei mahdollista neuvotella turvaseksistä (huono taloudellinen tilanne, kielitaidottomuus, ei itsemääräämisoikeutta).

Terveyspalvelut eivät ole kaikkien seksityötä tekevien ihmisten saavutettavissa (pitkät välimatkat, negatiiviset asenteet, palveluiden maksullisuus, ei oikeutettu palveluihin).

Huono-osaisuus keskittyy

THL:n ja Pro-tukipisteen Terhy-tutkimuksessa kerättiin perustietoa Suomessa erotiikka-, escort-, tai seksityötä tekevien terveydestä ja hyvinvoinnista sekä hivin ja hepatiitti C:n esiintyvyydestä. Tutkimus perustui vapaaehtoiseen nimettömään kyselyyn ja sylkinäytteisiin. Tutkimukseen osallistui 234 kohderyhmiin kuuluvaa henkilöä.

"Stigman voimaa voitaisiin tehokkaimmin vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja seksityöntekijöiden välisen dialogin avulla."

Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia oli, että hyvinvoinnin ja terveyden riskit eivät jakaannu tasaisesti seksi- ja erotiikka-alalla toimivien keskuudessa, vaan ne kasautuvat sellaisiin alaryhmiin, joiden yhteiskunnallinen asema on heikko. Etenkin thainkieliset vastaajat kokivat terveytensä, hyvinvointinsa ja taloudellisen tilanteensa heikoksi. Venäjän ja englanninkielisen vastauslomakkeen täyttäneet kertoivat jäävänsä julkisten palveluiden ulkopuolelle, koska heillä ei ole kela-korttia.

Stigman voimaa voitaisiin tehokkaimmin vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja seksityöntekijöiden välisen dialogin avulla.

Palvelut avainryhmien tueksi

Tutkimuksessa tuli esiin myös seksityöhön kohdistuvan negatiivisen sosiaalisen leiman merkitys palveluiden ulkopuolelle jäämisessä. Useat vastaajat eri kieliryhmissä kokivat vaikeana seksityöstä kertomisen esimerkiksi lääkärille. Seksityöhön liittyvissä ongelmissaan he kääntyivät useimmiten Pro-tukipisteen, muiden alalla työskentelevien tai läheistensä puoleen. Räätälöidyt erityspalvelut ovat siis edelleenkin tarpeen tälle kohderyhmälle.

Paljon olisi kuitenkin tehtävissä myös sille, että kynnys myös peruspalveluihin madaltuisi. Stigman voimaa palveluista syrjäyttävänä tekijänä voitaisiin tehokkaimmin vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja seksityöntekijöiden välisen dialogin avulla. Dialogin kautta voitaisiin saavuttaa selkeämpi näkemys seksityön monimuotoisuudesta ja palveluiden erityistarpeista, sekä toisaalta saada peruspalveluissa oleva osaaminen myös erityisryhmien käyttöön nykyistä paremmin.
Kuunnelkaa seksityöntekijöitä

Sekä Terhy-tutkimus että Pro-tukipisteen 25 vuoden kokemus räätälöidyistä tukipalveluista ovat osoittaneet, että seksityössä mukana olevat ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään ja hyvinvoinnistaan. He eivät odota, että peruspalveluiden ammattilaiset tietävät kaiken seksi- ja erotiikka-alalla toimimisesta. He ovat olleet esimerkiksi vertaistoiminnan kautta valmiita antamaan oman asiantuntemuksensa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön.

Seksityöntekijöillä itsellään on avaimet tehokkaaseen hivin leviämisen ennaltaehkäisyyn yhteisöjensä sisällä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Heitä kannattaa kuunnella palvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa ja myös niiden onnistuneisuuden arvioinnissa. Tämä prosessi edellyttäisi asettautumista dialogiin – puolin ja toisin.