Kirjoitus on julkaistu alun perin Plan-lehden numerossa 1/2014.

Lapsen oikeudet ovat jokaiselle lapselle kuuluvia, ihmisoikeussopimuksiin ja kansallisiin lakeihin perustuvia oikeuksia. Vuonna 1989 YK:ssa hyväksytty lapsen oikeuksien sopimus merkitsi siirtymistä lasten suojelusta laajempaan kaikkien lapselle tässä sopimuksessa turvattujen oikeuksien suojeluun.

"Toisin kuin Suomessa Etelä-Afrikassa lapsen oikeuksia koskevat keskeiset lähtökohdat on otettu maan perustuslakiin."

Ryhtyessäni tutkimaan lasten oikeuksia huomasin, että Suomessa lapsen oikeuksien sopimusta oli käytetty varsin niukasti huolimatta siitä, että valtio on sitoutunut sen täytäntöönpanoon lainsäädännössä, tuomioistuimissa ja hallinnossa.

Lapsen oikeuksien hidas kehitys voidaan liittää ihmisoikeuksien vakavasti ottamisen lyhyeen historiaan. Suomessa lapsen oikeuksiin liittyvä tutkimus on vasta alussa. Muiden Pohjoismaiden ja muun muassa Belgian, Irlannin ja Iso-Britannian lisäksi korkeatasoista lapsioikeudellista tutkimusta on tehty Etelä-Afrikassa, joka osoittautuikin lapsen oikeuksista kiinnostuneelle merkittäväksi vierailukohteeksi.

Etelä-Afrikan lasten todellisuus poikkeaa monin tavoin suomalaisten lasten arjesta. Maan tulo- ja varallisuuserot ovat maailman suurimpia, mikä heijastuu lapsiin, joita on peräti 37 prosenttia väestöstä. Lapsista kaksi kolmesta elää köyhiksi määritellyissä perheissä. Moni lapsi on vailla riittävää ravintoa ja puhdasta vettä. Asuinolot ovat puutteelliset muun muassa saniteettitilojen ja sähkönsaannin osalta.

Lasten oikeuksien toteutumista vaikeuttaa myös syntyvien lasten rekisteröimättä jättäminen, lasten hylkääminen, lasten käyttäminen laittomaan toimintaan, lapsikauppa, hiv ja siihen liittyvä orpojen suuri määrä, pitkät matkat terveyspalveluihin, lasten psyykkiset ongelmat ja niiden seurauksena riskikäyttäytyminen.

Etelä-Afrikan arjen haasteista huolimatta – tai ehkä osin juuri niiden seurauksena – maassa alkoi nopeasti kehittyä lapsen oikeuksien sopimukselle rakentuva näkökulma lasten oikeuksiin apartheid-järjestelmän murruttua 20 vuotta sitten.

Muutosta seurannut yleinen lainsäädännön kehittäminen oli otollinen maaperä lasten oikeuksien esiin nostamiselle. Lainsäädäntötyöhön osallistuneen Pretorian yliopiston lapsioikeuskeskuksen johtajan professori Ann Skeltonin mukaan apartheidin perintö näyttääkin edistävän lasten oikeuksien kehitystä. Maan synkän historian vuoksi lainsäädännössä ja tuomioistuinkäytännössä pyritään varmistamaan, että kansalaiset olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa ja ettei mitään ryhmää syrjitä.

Toisin kuin Suomessa Etelä-Afrikassa lapsen oikeuksia koskevat keskeiset lähtökohdat on otettu maan perustuslakiin, jota pidetään eräänä maailman kehittyneimpänä valtiosääntönä. Perustuslaissa säädetään lapselle muun muassa oikeus huolenpitoon, ravintoon, sosiaali- ja terveyspalveluihin, suoja huonoa kohtelua ja hyväksikäyttöä vastaan ja oikeus ilmaiseen oikeusapuun. Merkittävänä on pidettävä perustuslain säännöstä, jonka mukaan lapsen edun on oltava ensisijalla kaikissa lasta koskevissa ratkaisuissa. Säännöksen avulla on kehitetty oikeuskäytännössä useita muita lapsille perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Etelä-Afrikan perustuslakituomioistuin on osoittautunut keskeiseksi instanssiksi lasten oikeuksien kehittämisessä.

Etelä-Afrikassa on lapsen oikeuksien sopimukselle rakentuva lainsäädäntö ja sopimusta aktiivisesti soveltava tuomioistuinlaitos, mutta resurssit oikeuksien toteuttamiseen käytännön tasolla ovat niukat. Suomen taloudellinen tilanne on huomattavasti parempi, mutta lainsäädäntö ja tuomioistuinkäytäntö eivät vielä vastaa lapsen oikeuksien sopimusta.

Toivottavasti kummassakin maassa tapahtuu kehitystä parempaan. Suomessa lapsijärjestöillä on merkittävä rooli kehityksen vauhdittajana.

Kirjoitti aloitti tammikuussa lapsi- ja koulutusoikeuden professorina Itä-Suomen yliopistossa.