Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Lähetyssanomien numerossa 4/2013. Tilaa lehti täältä.

Huomattavat alueet Pohjois-Tansaniassa ja laajemminkin Itä-Afrikassa ovat kärsineet viime vuosien vaikeista sääoloista. Vuonna 2012 monet alueen viljelijöistä menettivät tärkeimmän ruokakasvin, maissin, sadon kokonaan. Myös uusi satokausi on ollut haasteellinen. Sateet ovat olleet välillä liian rajuja ja sateiden välit ovat olleet pitkiä, jolloin pellot ovat kuivuneet. Monilla pelloilla maissi on kuollut. Tilannetta on pahentanut ruoan hinnan voimakas nousu ja tulojen pieneneminen puuvillan ja karjan hintojen pudottua noin puoleen aiemmasta.

Viktoriajärven Itäisen hiippakunnan ja siitä lohkaistun uuden Viktoriajärven Koillisen hiippakunnan alueilla ruokatilanne on muuttunut hyvin vaikeaksi. Erityisen vaikeaa on ollut Maswan, Kishapun ja Meatun maakunnissa. Meatun alueella loppuvuodesta 2012 jopa puolet alueen ihmisistä oli ruoka-avun tarpeessa. Poikkeuksellisista säistä kertoo se, että perinteiset viljelykasvitkaan eivät ole selviytyneet kuivuudesta.

Jättirakeet tuottivat tuhoa

"Alueella on jo seitsemän kylää, joissa myös hirssi on kuollut pelloille. Minne tahansa menen, ihmiset itkevät olevansa nälässä", kertoo Meatun maakuntajohtaja Ms. Rosemary Kiringi. "Minulle on tullut viestejä alueista, jossa ihmiset joutuvat syömään lehtiä tai ruohoa."

Tilanne paheni Meatun alueella, kun 22. helmikuuta voimakas ukkosmyrsky ja raesade runtelivat peltoja. Rakeita satoi puolentoista tuntia. Ne olivat suuria, jopa usean sentin läpimittaisia, ja sulamattomia raekasoja oli vielä kahden päivän kuluttua.

"Laskimme, että 104 ruokakuntaa, noin 1000 ihmistä, menetti kaiken sadon tältä vuodelta. Rakeet tuhosivat noin 400 hehtaaria peltoa. Monet myös loukkaantuivat", kertoo aluehallinnon työntekijä Elisabeth Manyenge. Maakuntajohtaja Kiringi toteaa, että erityisen vaikeaan asemaan joutuivat sellaiset viljelijät, jotka ovat olleet ottaneet lainan kehittääkseen maanviljelyä ja menettivät nyt koko sadon.

Sateentekijän henki vaarassa

Alueen ihmisistä noin 90 prosenttia on perinteisten uskontojen harjoittajia. Helmikuun puolivälissä useita päiviä oli mennyt ilman sateita. Ihmiset olivat pyytäneet eräältä vanhukselta, että hän keittäisi lääkettä, joka toisi sateen. Mies oli keittänyt sadelääkkeen ja pirskotellut sitä pelloille. Ukkoskuuro raesateiseen oli alkanut jonkin aikaa sen jälkeen. Vaikka vanhus itsekin oli menettänyt sadon, hänen henkensä oli nyt uhattuna.

Vaikeat säät ja ihmisten ruokaturvan heikkeneminen ovat todennäköisesti seurausta pahenevasta ilmastonmuutoksesta. Alueen ihmiset sanovat, ettei mihinkään aiemmin hyväksi havaittuun voi luottaa säiden muututtua arvaamattomiksi.

"Perinteistä viljelysten aloitusajankohtaa pitäisi siirtää kahdella kuukaudella eteenpän", totesi lääninrovasti Godluck Mosha.

Lähetysseuran apua on jo jaettu

Suomen Lähetysseura myönsi 60 000 euroa nälänhädän lievittämiseen tansanialaisen kehitysyhteistyöjärjestö TCRS:n kautta (Tanganyika Christian Refugee Swervice). Alueella kerättiin nimilistoja vaikeimmassa asemassa olevista ihmisistä. Ruoan jakaminen alkoi maaliskuun alussa.  Noin 10 000 ihmistä saa maissia määrän, joka riittää uuden satokauden alkuun. Samalla ihmisille järjestetään koulutusta eri aiheista, muun muassa ruokaturvan parantamiseksi.

Jälkipuinnissa useat aluehallinnon työntekijöistä antoivat tunnustusta TCRS:n ruoka-avun organisoinnista. "Saimme selkeät ohjeet, kenelle ruokaa jaetaan, ja jakaminen on sen jälkeen sujunut ongelmitta. Teidän tapanne katsoa sitä, missä avun tarve on suurin, on oikea tapa toimia. Olemme oppineet paljon. Apu meni sellaisille alueille, joille yleensä mikään apu ei ulotu."

Ruoka-avun ohella tulee toimia ponnekkaasti myös ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä 200 miljoonaa ihmistä joutuu hakeutumaan muille alueille asumaan. Sen myötä erilaisten konfliktien määrän arvellaan kasvavan eri puolilla maailmaa ilmastonmuutoksen tehdessä asuinalueita elinkelvottomiksi.

Ikävintä on se, että vaikka nämä Meatun alueenkin pienituloiset ihmiset ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, he joutuvat eturintamassa vastaanottamaan sen voimakkaimpia seurauksia.

Kirjoittaja Mikko Pyhtilä on Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Tansanian luterilaisen kirkon Itäisen Victoriajärven hiippakunnan lähetys- ja evankelioimistyön koordinaattori.