Anna Kontula vietti kuukauden ulkomaalaisten rakennusmiesten parakkikylässä Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla. Hänen Näkymätön kylä -pamflettinsa kertoo siirtotyöläisten eristyneisyydestä ja suojattomasta asemasta sekä suomalaisen ulkomaalaispolitiikan rakenteellisesta rasismista.

Kontulan Näkymätön kylä -pamfletissa siirtotyömiehet kertovat eristyneestä arjesta vieraassa maassa ja kovasta koti-ikävästä oman perheensä luokse. Parakkikylässä Olkiluodon liepeillä, eristyksissä suomalaisten kylistä ja kaupungeista, asuu tuhansia lähinnä Itä-Euroopasta tulleita rakennusmiehiä.

Samanlaisia nimettömiä kyliä on noussut lukemattomiin paikkoihin, joissa halpa lyhytaikainen työvoima rakentaa hyvin toimeentulevalle Euroopan osalle uutta. Alueiden väliset tuloerot synnyttävät ketjuja, joissa Suomea rakentavat puolalaiset ja Puolaa taas ukrainalaiset.

Anna Kontulan pamflettikirja on herättänyt huomiota jo ennen ilmestymistään ja kustantajan edustajalla olikin julkistamistilaisuudessa ilo kertoa ensimmäisen painoksen kirjasta loppuneen jo ennen virallista julkistamista.

Julkistamistilaisuuteen, johon Kontulan teesejä lupautui kommentoimaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma, ei ole kuitenkaan kerääntynyt suuria ihmismassoja. Sen sijaan paikalla on runsaasti toimittajia ja kuvaajia – sekä vasemmistolaisia kansanedustajia.

Kontula: vierastyöläisiä voimautettava

Kontulan mukaan viranomaiskäytännöt ja suomalainen rakenteellinen rasismi ovat luoneet tilanteen, jossa vierastyöläisillä ei ole mahdollisuutta puolustaa omia oikeuksiaan. Tähän johtaa Kontulan mukaan kaksi seikkaa: vierastyöläiset ovat täysin riippuvaisia työnantajastaan ja toisaalta vahvasti eristettyjä suomalaisesta yhteiskunnasta. Tämän takia vierastyöläisiä palkkaavat yritykset voivat polkea palkkoja ja työehtoja, mikä taas vaikuttaa lopulta välillisesti koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuukauden puolalaisten, kosovolaisten ja makedonialaisten rakennusmiesten kanssa viettäneen Kontulan mielestä keskeisintä on saada vierastyöläiset itse ajamaan omia oikeuksiaan. Heitä pitäisi voimauttaa siten, että työnantajan kanssa neuvottelu ei pelottaisi ja että heillä olisi turvanaan riittävän moniulotteiset tukiverkostot.

Myös vierastyöläisten eristäminen muusta suomalaisesta yhteiskunnasta pitäisi Kontulan mielestä lopettaa. Jos kantaväestön ja vierastyöläiset olisivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, leviäisi myös tieto oikeuksista ja mahdollisuuksista.

"Kun ei pääse syntymään kulttuurien sekoittumista, ei tapahdu myöskään työehtojen sekoittumista. Tapaamistani miehistä parhaiten saivat asiaansa ajettua ne, joilla oli suomalainen tyttöystävä", Kontula kertoo.

Suomalaiselta ammattiyhdistysliikkeeltä Kontula haluaa johdonmukaisuutta: kun ay-liike suomalaisten työntekijöiden kohdalla pyrkii luomaan rakenteita, jotka vähentävät työntekijän riippuvuutta työnantajan mielivallasta, miksei se tee niin ulkomaalaisten siirtotyöläisten kohdalla? Kiitoksia Kontula jakeli Rakennusliitolle, joka nykyisinottaa jäsenikseen myös rakentajia, joilla ei ole pysyvää kotipaikkaa Suomessa

Heinäluoma: tarvitaan lisää valvontaa ja sanktioita

Kontulaa kommentoinut SDP:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma korosti viranomaisvalvonnan ja tiukemman lainsäädännön tärkeyttä.

"Valvontaresurssit työsuojelussa ovat vähentyneet ja tällä vaalikaudella on myös lakkautettu poliisin harmaata taloutta tutkiva yksikkö."

Palkkoja ja työehtoja rikollisesti polkevat yrittäjät saadaan Heinäluoman mukaan kuriin tekemällä radikaaleja säännösten muutoksia, koventamalla sakkoja ja antamalla ammattiliitoille oikeus periä työntekijöiden puolesta palkkasaatavia kollektiivikanteella.

Heinäluoman esimerkki radikaalista lakimuutoksesta olisi tiukka tilaajavastuu, jonka toteutuessa rakennushankkeen saanut urakoitsija on täydessä vastuussa työehtojen toteutumisesta koko alihankintaketjussa. 

"Jos tilaajavastuu toteutettaisiin kunnolla, ei täällä montaa alipalkattua olisi", Heinäluoma totesi. Hänen mukaansa oikeistopuolueet ovat estäneet lainsäädännön kovennusten etenemisen eduskunnassa.

Kontula vastasi Heinäluomalle, etteivät harmaan talouden ja vierastyöläisten ongelmat ratkea pelkästään valvontaa lisäämällä. Jos nytkään viranomaiset eivät saa yhtä Olkiluodon työmaata kuriin, miten mitkään resurssit riittäisivät harmaan talouden koko kentän valkaisemiseen, Kontula kysyi. Hänen mielestään tehokkaampaa ja inhimillisempää olisi kuunnella vierastyöläisiä itseään ja auttaa heitä ajamaan omia asioitaan.

Raha olisi ratkaisu koti-ikäväänkin

Kontula ja Heinäluoma jakoivat huolen siitä, että siirtotyöläisyys on aina lähteville hankalaa ja sisältää monia vaikeuksia, tapahtui se sitten maan sisällä tai maiden välillä. Kontula kuvaa pamfletissaan sydäntä särkevästi itäeurooppalaisten rakennusmiesten ikävästä kotiin perheidensä ja pienten lastensa luokse. Lasten kasvua seurataan parakkikylässä matkapuhelimilla ja läppäreiden kautta videopuheluilla.

Kontulan mukaan epätasa-arvo eri alueiden välillä heittelee niin suomalaisia kuin muunkin maalaisia surutta paikasta toiseen elinkeinopoliittisista syistä. Kaikki heitellyt eivät ole kuitenkaan samanlaisessa asemassa.

"Kun yläluokka muuttaa, pidetään itsestään selvänä, että perhe muuttaa mukana", Kontula muistuttaa. Olkiluodon ranskalainen päällystö onkin tuonut mukanaan perheensä ja satakuntalaisiin kouluihin on perustettu ranskankielisiä ryhmiä työnjohdon lapsille.

Puolalaisten rakentajien koti-ikävään Kontula tarjoaa ratkaisuksi mahdollisuuksien lisäämistä. "Jos näillä ihmisillä olisi samantasoiset palkat kuin suomalaisilla työntekijöillä, voisivat he tuoda perheensä mukanaan työkomennuksille tai vaihtoehtoisesti matkustaa useammin lomille."

Anna Kontula: Näkymätön kylä. Into kustannus 2010.