Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Pakolainen -lehdessä 1/2013. Tilaa lehti täältä

Tähän asti Suomessa äärioikeiston tekemät väkivallanteot on pantu yksittäistapausten piikkiin. Halutaanko Suomesta yhteiskunta, jossa ei voi esittää mielipiteitään vapaasti tai olla erilaisen näköinen? Maa, jossa ääriryhmät uhkaavat niitä henkilöitä, jotka tuovat päivänvaloon kiusallisia faktoja ja toimintatapoja?

Poliitikot ja sanomalehdet ovat tuominneet Jyväskylässä Äärioikeisto Suomeen -kirjan keskustelutilaisuuteen kohdistuneen hyökkäyksen. Mutta alussa kuultiin toisenlaisiakin kantoja. Tekoa vähäteltiin hieman samalla tapaa, kuin kouluampujia ja ostoskeskuksien räjäyttelijöitä pidettiin yksittäistapauksina. Kun ampumistapauksia alkoi tulla lisää, huomattiin että yhteiskunnan täytyy jollain tavoin suojautua tällaista toimintaa vastaan. Valvontaa verkossa ja kouluissa on lisätty, aselakien tiukennuksista väännetään vielä kättä. Suomessa on herätty siihen, että ääriajatuksiin ajautuneet ihmiset ovat uhka. Vai onko kaikilta osin?

Miksi tiedustelupalvelu, jonka pitäisi resurssiensa puolesta olla parhaiten perillä sisäisistä ja ulkoisista uhista ei tunnista niitä?

Tammikuun alkupuolella MTV3:n 45minuuttia haastatteli Supon ylitarkastaja Tuomas Portaankorvaa äärioikeiston uhasta Suomessa. Portaankorva vakuutti, että toiminta on Suomessa maltillista. Äärioikeiston tekemä puukkoisku tapahtui vain kolme viikkoa ohjelman jälkeen. Hyökkäys oli selvästi suunniteltu: yhdellä hyökkääjistä oli luotiliivit ja hitsauslasit. Tilaisuuteen hyökänneet olivat julistautuneet patriooteiksi eli kuuluvaksi Suomen Vastarintaliikkeeseen.

Liike on ottanut mallia Ruotsissa toimivasta vastaavanlaisesta liikkeestä. Samassa 45minuuttia -ohjelmassa haastateltiin myös Ruotsin Säkerhetspolisen pääanalyytikko Ahn-Za Hagströmia, joka pitää Ruotsin Vastarintaliikettä vakavana turvallisuusuhkana, sillä hierarkinen kansallisosialistinen liike puhuu vallankumouksesta ja aseellisesta taistelusta. Säpo teki perusteellisen selvityksen äärioikeistosta. Ruotsissa liikkeen jäseniä oli tuomittu viimeisen 10 vuoden aikana yli 6500 rikoksesta, jopa kuolemaan johtaneista väkivaltarikoksista. Vaikka tapaukset näyttäisivät yksittäisiltä, ne eivät sitä ole, jos niihin syyllistyneet kuuluvat militanttiin kansallissosialistiseen liikkeeseen.

Supon mielestä Suomessa ei ole syytä huoleen, vaikka Suomen vastarintaliike on lisännyt yhteistyötä Ruotsin vastaavan kanssa. "Väkivallanteko ei näytä kuuluvan sen liikkeen toimintaan, sen liikkeen kautta", sanoo Portaankorva. Säpo sen sijaan pitää väkivaltaa osana vastarintaliikkeen ideologiaa. Liikkeen toimintatavoille on tyypillistä, että rikoksia tehdään harvoin organisaation nimissä. Pääanalyytikko Hagström linjaa selkeästi: "Koko yhteiskunnan, ei vain poliisin, pitää levittää tietoa ja kertoa, minkä puolesta nämä organisaatiot toimivat ja millaiseen rikollisuuteen ne osallistuvat."

Jos ideologiana on dialogin sijaan väkivalta, sitä ei voi hyväksyä miltään poliittiselta järjestöltä. Ei vasemmistolta, oikeistolta, ei äärivihreiltä tai äärikeskustalta. Se on yksiselitteisesti tuomittava ja järjestön toiminta on estettävä.

Ihmisiä ei saa puukottaa eikä ketään saa vainota uskonnon, ihonvärin tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Hyssyttelen ja vähättelyn on aika loppua. Meidän on aika myöntää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on, vaikkakin kooltaan pieni, väkivaltaan valmis äärioikeistolainen liike.