Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Rauhan Puolesta -lehdessä pääkirjoituksena. Lue lisää täältä.

Sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja tiedotusvälineissä törmää yhä enenevässä määrin rauhanjärjestöihin suunnattuun, eri konflikteja koskevaan kritiikkiin. Ukrainan kysymyksessä esimerkiksi Rauhanpuolustajia on syyllistetty Venäjän toimien hyväksymisestä - tai sitten on kritisoitu liiallisesta Ukrainan kantojen myötäilystä sekä USA:n, Naton ja EU:n toimien hyväksymisestä.

Jo Ukrainan kriisin alkuvaiheessa rauhanjärjestöt järjestivät mielenosoituksen, joka suuntautui sekä Ukrainan että Venäjän lähetystölle. Jo tuolloin syyllistettiin siitä, missä mieltä olisi pitänyt osoittaa - monen mielestä vain ensimmäisessä tai sitten vain toisessa paikassa.

"Ukrainan kriisin hiljallinen eskaloituminen suursodan kynnykselle on esimerkki lännen ja Venäjän välisen geopoliittisen vastakkainasettelun vaarallisuudesta."

Rauhanpuolustajien kannanotot eivät ole tuenilmaisuja konfliktin osapuolille vaan niissä vedotaan rauhanomaisiin keinoihin konfliktin ratkaisemiseksi. Rauhanpuolustajat otti nyt myös kantaa Ukrainan viimeisimpiin tapahtumiin ja tuomitsi sekä Ukrainan että sen itäosien kapinallisten sotatoimet ja myös Venäjän tuen kapinallisille. On välttämätöntä lopettaa kaikki ulkopuolinen tuki sotatoimille (myös Ukrainan hallitukselle) ja osapuolten välille on saatava keskusteluyhteys sodan lopettamiseksi. USA:n, EU:n ja Naton olisi pitänyt ja pitäisi tehdä paljon enemmän Ukrainan hallituksen suhteen ja Venäjän puolestaan kapinallisten saamiseksi neuvottelupöytään.

Ukrainan kriisin hiljallinen eskaloituminen suursodan kynnykselle on esimerkki lännen ja Venäjän välisen geopoliittisen vastakkainasettelun vaarallisuudesta ja siitä, miten erimielisyyksiä ei ainakaan tulisi ratkoa. Se on erityisesti meille suomalaisille esimerkki siitä, miten Suomen ei kannata konfliktitilanteessa linnoittautua kummankaan osapuolen kritiikittömäksi tukijaksi, saati tuoda konfliktin synnyttämiä jännitteitä itse omille rajoillemme. Näin kertaa entinen valtiosihteeri Risto Volanen hallituksemme toimia kriisin aikana.

Ukrainan tilanteen sivuvaikutukset tuntuvat kipeästi myös Ukrainan ja Venäjän sisäpolitiikassa. Molemmissa maissa opposition toimintaa on rajoitettu voimakkain ottein. Viimeksi Ukrainassa suljettiin kommunistinen puolue nyttemmin hajotetusta parlamentista.

Ukrainan konfliktin ratkaisemiselle on surullista, että Etyjistä ei ole kasvanut sellaista toimijaa, jota siitä aikoinaan toivottiin. Moni Euroopan unionin ja Naton kannattaja onkin haukkunut Etyjiä paperitiikeriksi. Mutta sellaiseksi sen ovat luoneet jäsenvaltiot unohtamalla sen kattavuuden "etupiirijaon" yli. Pikemminkin on pyritty vahvistamaan maanosamme jakoa uusiin liittokuntiin - sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Etyjin muutaman sadan tarkkailijan rooli Ukrainan kriisissä on jäänyt sivuosaan. Tiedotusvälineet eivät anna operaatiolle juuri minkäänlaista painoarvoa. Järjestön raportteja ei noteerata juuri lainkaan. Sodan osapuolista erityisesti Itä-Ukrainan kapinalliset ovat syyllistyneet eniten tarkkailijoiden työn häiritsemiseen esimerkiksi pidättämällä heitä pitkiksikin ajoiksi hallitsemillaan alueilla.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.