Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Kirjastolehdessä. Tilaa lehti täältä.

Demokraattisen kansalaisyhteiskunnan perusidea on se, että valta ja väkivalta eivät saa rajoittaa keskustelua. Siksi olikin järkyttävää lukea jyväskyläläisessä kirjastossa järjestetystä keskustelutilaisuudesta, jonne yritettin väkivalloin sisään, tavoitteena tukahduttaa keskustelu.

Yhtä järkyttyneenä luin kotkalaiseen kirjastoon kaavaillusta keskustelutilaisuudesta, jota viranomaiset eivät antaneet edes järjestää, kun turvajärjestelyt eivät vastanneet poliisin poikkeuksellisen kireiksi ruuvaamia vaatimuksia. Koko tilaisuus piti peruuttaa.

Kirjasto on kansalaisyhteiskunnan tärkeä tukipalvelu. Siksi sekä väkivallan tuominen kirjastoon, että keskustelutilaisuuden peruuttaminen väkivallan uhkaan vedoten ovat ihmisten perustaviin demokraattisiin oikeuksiin kohdistuneita loukkauksia. Näin ei saa toimia.

Väkivallalle ei saa antaa periksi.

Ja perusteltakoon tämä. Saksan juutalainen sosiologi Norbert Elias käytti – ymmärrettävistä syistä – aika paljon aikaa ja tarmoa sen pohtimiseen että miksi juuri Saksan kehitys sai niin toisenlaisen suunnan kuin naapurimaissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Eliaksen mukaan eräs tärkeä ero liittyi kansalaisyhteiskunnan muotoutumiseen 1800-luvulla.

Ehtona kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle on, että saa puhua vapaasti. On voitava keskustella ja kirjoittaa ilman, että tarvitsee pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Vaikka olisi väärässäkin. Niin kuin moni on.

Monissa maissa sananvapaus ja kokoontumisen vapaus astuivatkin voimaan 1800-luvun kuluessa. Osittain myös Saksassa. Mutta siellä oli pieni ero: akateemisesti koulutetun porukan keskuudessa rehoitti kaksintaistelukulttuuri, jossa kipakat vastaväitteet kumottiin miekoin.

Ilmiö oli levinnyt laajalle. Kun Münchenin poliisimestari yritti lopettaa ylioppilaiden keskuudessa eläneen perinteen, paikallinen ylioppilaskunnan puheenjohtaja totesi, että tämä on loukkaus, jonka voi hyvittää vain ainoalla mahdollisella tavalla. Ylin poliisiviranomainen hävisi kaksintaistelun ja asiaan ei enää palattu.

Voima oli oikeutta. Myöhemmin, 1930-luvulla, tästä ajatuksesta tuli saksalaisen yhteiskunnan johtoaate, Eliaksen mukaan juuri kuvatuista syistä. Kynä hävisi miekalle.

Saksassa annettiin väkivallalle periksi, ja kuten tiedämme, siitä ei seurannut mitään hyvää. Koko demokratian perusta on siinä, että vahvimman ei anneta voittaa. Siis sen, jolla on fyysistä voimaa, joka osaa pelotella ja joka on valmis aiheuttamaan kärsimystä omaa asiaa ajaakseen.

Muutamaa häirikköä ei saa pelästyä. On uskallettava puhua, kirjoittaa ja kokoontua heistä huolimatta. Kirjastojen on uskallettava pitää ovensa auki monipuolisesti erilaisille tilaisuuksille. Sille tielle ei voi lähteä, että aletaan rajaamaan keskusteluteemoja ulos sen perusteella, kuka on kärkkäin heiluttamaan nyrkkejään.

Virkavallan on kannettava oma vastuunsa. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kommentoi Kotkan tapausta toteamalla, että yleisötapahtumien turvallisuus on järjestäjien vastuulla. Ei ole silloin kun kyse on kansalaisyhteiskunnan perustavista piirteistä: siitä, että kukin saa säätää täällä jonkseenkin vapaasti.

Demokratia on hyvä juttu. Ei pilata sitä.

Etelä-Kymen Vasemmistonuorten suunnittelema keskustelutilaisuus Äärioikeisto Suomessa -kirjasta joudutaan perumaan poliisin erikoisten vaatimusten takia.

Kotkassa lupapalveluiden apulaispoliisipäällikkö vaati tilaisuutta järjestäneen Joona Mielosen mukaan neljää ammattilaisjärjestyksenvalvojaa paikalle. Tavallinen kurssin suorittanut valvoja ei olisi poliisille kelvannut ja neljästä järjestyksenvalvojasta yhden piti poliisin mukaan olla nainen. Järjestäjiä vaadittiin myös suorittamaan ruumintarkastus kaikille tilaisuuden osallistujille. Tästä vaatimuksesta poliisi kuitenkin luopui kuultuaan suunnitelmasta käyttää narikkaa.

Kaikkein erikoisinta viranomaisten toiminnassa on järjestäjille esitetty vaatimus 14 päivää ennen tilaisuutta palautetusta pakollisesta pelastussuunnitelmasta.

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (5.5.2011/407) määrää pelastussuunnitelman laatimisesta tapahtumaan, jossa:

1) arvioidaan olevan läsnä samanaikaisesti vähintään 200 henkilöä;
2) käytetään avotulta, ilotulitteita tai muita pyroteknisiä tuotteita taikka erikoistehosteina palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja;
3) tapahtumapaikan poistumisjärjestelyt poikkeavat tavanomaisesta; tai
4) tapahtuman luonne aiheuttaa erityistä vaaraa ihmisille.

Tilaisuuden luonne huomioon ottaen poliisin vaatimukset eivät ole perusteltuja. Lopulta tilaisuuden järjestäminen kiellettiin, koska pelastussuunnitelma, jota ei valtioneuvoston asetus edellytä, palautettiin 10 päivää ennen tilaisuutta. Tässäkin viranomainen olisi halutessaan voinut käyttää kokonaisharkintaa.

"Kirjaesittelyt eivät itsessään aiheuta erityistä vaaraa niihin osallistuville. Jos poliisi sen sijaan uskoo tilaisuuden olevan hyökkäyksen takia uhattuna, on heidän velvollisuutensa turvata tilaisuuden turvallisuus ja sen osallistujien poliittiset toimintavapaudet", Li Andersson sanoo.

Tilaisuuteen kutsuttujen tietokirjailijoiden ja Etelä-Kymen Vasemmistonuorten mielestä virkavallan ohjeistus loukkaa kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä sananvapautta. Vaatimus yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttämisestä tekee keskustelutilaisuuksien järjestämisen taloudellisesti mahdottomaksi pienille järjestöille.

Poliisin toiminta heikentää järjestäjien luottamusta poliisin kykyyn ja haluun taata heidän turvallisuutensa vastaavissa tilaisuuksissa. Myönteistä on kuitenkin on se, että vihdoinkin äärioikeiston uhkaan suhtaudutaan sinänsä vakavasti. Siihen ei kuitenkaan saa reagoida vaatimalla selvityksiä, joita eivät laki ja asetus edellytä. Viranomaisten on ensisijaisesti turvattava perusoikeuksien kuten sananvapauden toteutuminen.

(Näkökulmia-sivun alkuperäinen kuva: Eddie Dangerous / Flickr.com / CC BY 2.0)