Artikkeli on julkaistu alun perin Finnwatchin blogissa 7.10.

Valtiovarainministeriö (VM) tiedotti viime perjantaina yksikantaisesti, että osakeomistusten salaamisen mahdollistava moniportainen hallinta ja omistusten hallintarekisteröinti tullaan laillistamaan. Tällä hetkellä Suomessa suomalaisen sijoittajan omistukset kirjataan arvo-osuustilille, josta on nähtävissä arvopaperin todellinen omistaja eli loppusijoittaja (ns. suoraomistus). Lisäksi osakkeiden aiemmista omistajista on kerätty ei-yleisöjulkista tietoa.

VM:n ehdottamassa uudessa rinnakkaisessa järjestelmässä omistusten historiatietoja ei enää kerättäisi eikä moniportaiseen hallintaan siirtyvien suomalaisten osalta ole mahdollista selvittää todellista loppuomistajaa ja edunsaajaa. Saatavissa olisi vain tieto säilyttäjäpankin nimestä. Omistusketjussa voisi olla välissä esimerkiksi ulkomaalainen omaisuudenhoitaja, joka voisi olla paljastamatta todellista omistajaa. Vuonna 2017 käynnistyvä automaattinen verotietojen vaihto veroviranomaisten välillä ei korvaisi syntyvää osakeomistusten avoimuusvajetta muun muassa siksi, koska siinä suuri yleisö, media ja kansalaisjärjestöt jäävät ilman tietoja.

VM väittää, että viime vuoden syyskuussa voimaan tullut ja EU-maissa suoraan sovellettava EU:n arvopaperikeskusasetus velvoittaa Suomea avaamaan arvopaperien säilytyksen kilpailulle ja sallimaan samalla arvopaperien moniportaisen hallinnan. Asetuksen 49 artiklan mukaan suomalaisella liikkeeseenlaskijalla on oikeus käyttää toisessa EU-maassa olevaa arvopaperikeskusta ja sen palveluja.

"Pääministerin väite avoimuuden lisääntymisestä omistukset salaavalla rekisterillä menee jo orwellilaisen kaksoispuheen puolelle."

Oikeusministeriö on kuitenkin asiasta toista mieltä. Oikeusministeriön mukaan arvopaperikeskusasetuksen 38(5) artiklan sanamuotoa viimeisteltäessä oli keskeisenä tavoitteena nimenomaan sallia Suomen järjestelmän kaltainen kansallinen poikkeus. Tästä syystä oikeusministeriö pitää hyvin epätodennäköisenä, että Suomen nykyinen järjestelmä katsottaisiin asetuksen vastaiseksi. Myös pääministeri on todennut, ettei Suomen ole pakko muuttaa lainsäädäntöä EU-asetuksen vuoksi. EU-asetus ei siten ole lakihankkeen todellinen syy.

Kysyttäessä asiaa VM:stä asiaa valmisteleva virkamies myöntää asian olevan tulkinnanvarainen. VM:n tulkinta on, että EU-asetuksen poikkeussäännös on ristiriidassa asetuksen muiden kilpailua avaavien säännösten kanssa. Tiedotteessaan VM vielä vaikeni tyystin asetuksen sisältämästä Suomi-poikkeuksesta.

Kansallisen poikkeuksen pätevyyden voisi vahvistaa viime kädessä vain EU:n tuomioistuin. EU aikanaan hyväksyi Suomen mallin, joten olisi erikoista, jos esimerkiksi Euroopan komissio haastaisi asiassa Suomen. Tulkinnastaan huolimatta VM voisi siis hyvin perua hallintarekisteriesityksen. Tätä puoltaa se, että Suomi aikanaan itse aktiivisesti neuvotteli poikkeuksen asetukseen ja tuolloin se hyväksyttiin, eli poikkeusta voidaan vilpittömässä mielessä soveltaa.

VM yhdessä Finanssialan keskusliiton kanssa kuitenkin kampanjoi lain puolesta ja perustelee sitä kilpailun avaamisen ja sisämarkkinoiden toimivuuden tarpeilla. Samalla se kieltää hallintarekisterin nurjan puolen eli omistajatietojen salaamisen. VM:n väite siitä, että Suomessa osakeomistuksen julkisuus voidaan hallintarekisteriuudistuksen jälkeenkin säilyttää nykytasolla, ei pidä paikkaansa. Pääministerin väite avoimuuden lisääntymisestä omistukset salaavalla rekisterillä menee jo orwellilaisen kaksoispuheen puolelle. Kun faktoja ja sääntelyn vaikutuksia vääristellään näin räikeästi, sen sijaan että käytäisiin avointa punnintaa lakiehdotuksen positiivisista ja negatiivisista puolista, voidaan olla todella huolissaan lainvalmistelun avoimuudesta ja rehellisyydestä.

VM:n lobbaama hallintarekisteri helpottaa veron kiertämistä ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja mahdollistaa omistusten anonyymin ketjuttamisen tavalla, joka havaittiin keskeiseksi spekulaatioiden aiheuttajaksi finanssikriisin aikaan. Suomessa niin poliisi, valtakunnansyyttäjä ja verohallinto ovat varoittaneet näistä haitoista ja ovat todenneet yksiselitteisesti, että viranomaisten tiedonsaanti vaikeutuisi hallintarekisteriin siirtymisen myötä.

Maailmalla ollaan kulkemassa kohti taloudellisen toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä edistäviä toimia, ja olisi vahingollista, jos Suomessa mentäisiin nyt takapakkia. Kun kilpailu arvopaperien suoraomistusmarkkinoilla on globaalitasolla lisääntymässä, olisi kaikkein järkevintä, että Suomen avointa suoraomistusjärjestelmää markkinoitaisiin mallina muille EU:n jäsenmaille ja kehitettäisiin EU-lainsäädäntöä ja sisämarkkinoita tämän mukaisesti. Suomen aktiivisia lobbaustoimia avoimen osakeomistussääntelyn eteen ei ole EU:ssa kuitenkaan nähty eikä sitä liene myöskään odotettavissa, sillä se ei taida sopia nykyhallituksen varakkaita talousrikollisia ja veronkiertäjiä suosivaan politiikkaan.