Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehden numerossa 4/2014.

Kirkon Ulkomaanapu on pitkään tukenut kanaloiden perustamista Liberiaan. Kanojen avulla on haluttu tukea ruuantuotannon omavaraisuutta Liberiassa. Maa onnistuikin lisäämään omaa ruuantuottamistaan. Kun vielä joitakin vuosia sitten 95 prosenttia kananmunista tuotiin ulkomailta, tämän vuoden alussa luku oli enää alle 50 prosenttia.

Nyt liberialainen elintarviketuotanto kuitenkin ottaa takapakkia. Syykin on selvä: kesällä maahan levinnyt ebolaepidemia.

Ebola sulki viime elokuussa Liberian rajat Guineaan ja Norsunluurannikolle, mistä suuri osa Liberian tuonnista tulee. Esimerkiksi lähes 60 prosenttia tärkeimmästä peruselintarvikkeesta, riisistä, on tuotu ulkomailta.

Samalla katkesi kanan rehun tuonti. Monien kanaloiden ruokinta-astiat jäivät tyhjiksi. Munimaan tarkoitetut kanat päätyvät pataan, ja arvokkaiden kananmunien tuotanto pienenee.

Läntistä Afrikkaa piinaava ebolaverenvuototauti oli marraskuun loppupuolella tappanut yli 5 000 ihmistä. Sairastuneita oli yli 14 000.

Jo valmiiksi hauraiden valtioiden, Liberian, Sierra Leonen ja Guinean, tilanne on epidemian vuoksi pahentunut entisestään: Talous on vaikeuksissa, heikot terveydenhuoltojärjestelmät ovat romahtaneet, ja kaupankäynnille on asetettu rajoituksia.

Liberiassa kananmunan hinta oli ennen epidemiaa 10 senttiä. Nyt muna maksaa 17 senttiä paikallisilla markkinoilla ja marketeissa vielä enemmän. Ne, joilla on varaa, hamstraavat elintarvikkeita, ruuan hinnasta liikkuu spekulaatioita ja hinnat heittelehtivät.

Tuhansilla ihmisillä, jotka ennen tulivat omillaan toimeen, on nyt pulaa ruuasta.

"Mikäli taudin aiheuttama kriisi jatkuu akuuttina, aliravitsemus uhkaa jopa 700 000 uutta ihmistä Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa vuoden 2015 aikana."

Aliravitsemukselle altistuvien ihmisten määrä Länsi-Afrikassa riippuu ebolatilanteen kehittymisestä, todetaan ebolaa ja ruokaturvaa käsittelevässä tutkimuksessa. Parhaassakin tapauksessa aliravittujen määrä pysyy suurin piirtein vuosien 2012–2014 tasolla. Se tarkoittaa lähes puolta miljoonaa aliravittua ihmistä Länsi-Afrikan kolmessa ebolan koettelemassa maassa.

Mikäli taudin aiheuttama kriisi jatkuu akuuttina, aliravitsemus uhkaa jopa 700 000 uutta ihmistä Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa vuoden 2015 aikana.

Toistaiseksi ruuan saatavuus on heikentynyt erityisesti suljetuilla alueilla. Myytävää on vähemmän kuin ennen.

Tämä johtuu siitä, että karanteeniin asetetuilla alueilla ihmiset eivät välttämättä pääse tai uskalla pelloille viljelemään ja markkinoille myymään tai ostamaan. Jos sadot viljelyn esteiden vuoksi jäävät pieniksi, myös nälkäongelma on vaarassa pitkittyä.

Liberiassa tautiin sairastuneita oli marraskuun puolivälissä vajaat 7 000 ja siihen kuolleita noin 2 800. Liberiassa on yli neljä miljoonaa asukasta, joten pelkkä sairastuneiden määrä ei vielä vaikuta merkittävästi kansantalouteen.

Menehtyneet, sairastuneet ja heidän hoitajansa tarkoittavat kuitenkin paikallisesti puuttuvaa työvoimaa. Pula työvoimasta heikentää osaltaan satoja ja vaikuttaa näin monen liberialaisen ruokaturvaan.

Se, mihin suuntaan ruokaturva Liberiassa ja koko Länsi-Afrikassa kehittyy tulevina vuosina, riippuu monista seikoista. Tärkein ja ilmeisin ovat sekä yksilön että toisaalta valtion tulot.

Tulotaso vaikuttaa suoraan jokaisen asukkaan ostovoimaan kotimaan markkinoilla sekä ruuan ja muiden hyödykkeiden tuontiin ulkomailta. Jos ihmiset eivät ebolan vuoksi ole töissä eikä valtioiden välistä kauppaa voida käydä, sekä ihmisten että valtion tulot putoavat.

Toinen merkittävä tekijä on ruuan hinnan kehitys. Hintaan vaikuttaa ihmisten ostovoiman lisäksi vilja- ja ruokatuotannon määrä sekä se, minkä verran mitäkin raaka-ainetta on saatavilla. Ruuan hinta riippuu lisäksi myös esimerkiksi teiden kunnosta ja kuljetusmahdollisuuksista. Jos alue on epidemian vuoksi suljettu, ruuan hinta
siellä nousee ja ruokaturva heikkenee.

Kaikesta huolimatta, hyviäkin uutisia on. Kirkon Ulkomaanavun tukemia kanalahankkeita varten on löydetty Liberiassa uusi suunnitelma, plan B.

Kun kananrehua ei enää saa, munituskanat on jaettu perheille, jotka kasvattavat niitä nyt vapaana. Yhteensä 230 perhettä sai kymmenen kanaa kukin. Kun kanat liikkuvat vapaana, ne risteytyvät paikallisten kanarotujen kanssa. Hyötynä on paikallisiin oloihin paremmin sopeutunut, mutta silti tuottoisa rotu.

Näin on myös lisätty huomattavasti yli tuhannen perheen tuloja ja ruokaturvaa.

Lähteet: Ragozini, G. & M. Maietta. Food Security Impact of 2014 Ebola Virus Epidemic. Population Exposed to Undernourishment: Forecasts in Guinea, Liberia and Sierra Leone. University of Naples Federico II and Action contre la faim. Lokakuu 2014.
Juttua varten on haastateltu: Kirkon Ulkomaanavun oikeus toimeentuloon -teemakoordinaattori Ulla Sarasalmi ja ohjelmakoordinaattori Jussi Laurikainen.