Näyttää siltä, että nykypäivän taloudellisen epävarmuuden keskellä hallituksilla ei ole varaa olla panostamatta varhaislapsuuteen ja vanhempiin ympäri kehittyvää maailmaa.

Perjantaina lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä julkaistussa artikkelissa esitetään, että varhaislapsuuteen panostaminen maksaa itsensä takaisin 17-kertaisesti, jos valtio pystyy nostamaan pienten lasten esiopetukseen osallistumisen 50 prosenttiin. Varhaislapsuuteen panostaminen nyt tuo siis miljardien säästöt myöhemmin.

Huono alku voi olla tuhoisa

Lancet-lehdessä julkaistu kaksiosainen artikkelisarja varhaislapsuudesta antaa meille uutta tietoa 1-5-vuotiaiden lasten kehityksestä. Artikkelissa esitellyn tutkimuksen ovat tehneet yhdessä Global Child Development Group ja UNICEF.

Nykyään noin 200 miljoonaa lasta maailmassa aloittaa elämänsä tilanteessa, jossa heidän fyysinen kehityksensä on vaarassa, opiskelumahdollisuudet olemattomat tai he elävät köyhyyden noidankehässä, joka seuraa heitä aikuisuuteen ja siirtyy seuraaville sukupolville.

Lancetin artikkeleiden viesti on selkeä: huono ravitsemus, perheen ja erityisesti odottavien äitien kokema stressi sekä köyhyys vaikuttavat lasten aivojen kehitykseen jo ennen syntymää.

Altistuminen useille haittatekijöille samanaikaisesti, etenkin kehityksen kriittisissä vaiheissa, voi olla tuhoisaa alle viisivuotiaille lapsille. Lapsen täysipainoisen kehittymisen edellytykset ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Jos lapsilta kuitenkin evätään ne, heillä tulee olemaan vaikeuksia oppimisessa, tiedollisessa kehityksessä ja täten myös mahdollisuuksissa saada töitä ja menestyä elämässä.

Ensimmäisessä The Lancetissa julkaistuista artikkeleista Epätasa-arvoistuminen alkaa varhaislapsuudessa – lasten varhaiskehityksen edistäjät ja riskit tarkastellaan neurotieteen todisteita siitä, kuinka varhaiselämän kokemukset vaikuttavat aivojen rakenteeseen ja toimintaan.

"Epätasa-arvo alhaisen ja keskitulon maissa rakentuu jo varhaislapsuudessa ja se vaikuttaa edelleen kaikkiin lapsen mahdollisuuksiin elämässä", artikkelissa todetaan.

"Kehitysongelmien kasaantuminen tietyille lapsille jo varhaislapsuuden aikana ennustaa heille alhaisempaa elinikää, ongelmia tiedollisessa ja psyykkisessä kehityksessä, huonompia opiskelusaavutuksia sekä alhaisempaa tulotasoa; epätasa-arvon kierre siirtyy täten seuraavaan sukupolveen", kirjoittajat varoittavat.

Aikainen apu ehkäisee

Ongelmien poistaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta jotkut ennaltaehkäisevät toimet vähentävät niiden pahimpia vaikutuksia. Kehitysohjelmilla voidaan puuttua moniin ongelmiin, kunhan ohjelmat kohdennetaan tarpeeksi pieniin lapsiin – alle kaksivuotiaisiin – ja ohjelmat integroidaan osaksi yhteisön toimintaa. Hankkeiden ydin on keskittyä kotiin ja vanhemmuuteen.

Rintaruokinta ja varhaiset virikkeet ovat ensisijaisia suojelevia tekijöitä lasten kehityksessä kuin myös raskaudenaikainen ravitsemus ja äitien kouluttaminen. Esimerkiksi Bangladeshissa, Etelä-Afrikassa, Kiinassa ja Intiassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että lasten tiedollinen kehitys on parantunut, kun maat ovat käynnistäneet ohjelmia, jotka tähtäävät äidin ja lapsen vuorovaikutuksen parantamiseen.

Kodin ulkopuolella hyvälaatuinen esikoulu, sosiaalietuudet ja tietoa jakava media ovat tärkeitä tekijöitä lapsen kehityksessä. Asettamalla varhaislapsuus yhdeksi terveydenhuollon prioriteeteista voidaan saada aikaan paljon, kuin myös ohjelmilla, jotka antavat lapsille mahdollisuuden virikkeisiin ja oppimiseen. Erityisen suuri vaikutus näyttäisi olevan hoitopaikoilla, joissa lapset voivat kehittää tiedollisia ja sosiaalis-emotionaalisia kykyjään ja valmistautua koulun aloittamiseen.

On ehdottoman tärkeää, että muutokset jäävät pysyviksi, joten hallitusten ja kehitysyhteistyöjärjestöjen on tarkistettava toimintatapojaan. Sektorikohtaiset ohjelmat (terveys, koulutus, ravitsemus) on korvattava yhdistetyllä ja koordinoidulla toiminnalla. Lapsen elinkaarta tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti, jolloin varhaislapsuus näyttäytyy tärkeänä taitekohtana muutosten aikaansaamiseksi.

Taloudelliset hyödyt kiistattomia

Tutkijat ovat laskeneet, että saattamalla neljäsosa lapsista esiopetukseen 73 alhaisen ja keskitulon maissa, saataisiin aikaan 10,6 miljardin dollarin säästöt. Jos puolet lapsista osallistuisi esiopetukseen, luku nousisi 33 miljardiin.

”Varhaislapsuus on varmin ja kustannustehokkain tapa varmistaa, että lapset ovat valmistautuneita elämään. Voitot varhaislapsuuteen panostamisesta ovat merkittäviä,” muistuttavat toisen artikkelin kirjoittajat.

Tästä huolimatta monet maat ovat haluttomia panostamaan alle 5-vuotiaiden opetukseen, vaikkakin taloudelliset hyödyt ovat kiistattomia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi, että tarvittaisiin vain yksi prosentti valtion bruttokansantuotteesta, jotta se voisi tarjota kaikille lapsille laadukkaat varhaislapsuuspalvelut.

Keskimäärin OECD-maat käyttävät varhaislapsuuteen 2,36 prosenttia BKT:stä. Joissain Keski- ja Itä-Euroopan sekä Etelä-Amerikan maissa varhaislapsuuteen budjetoidaan 0,4 prosenttia valtion menoista, Keniassa, Nepalissa ja Tadžikistanissa 0,1 prosenttia ja Senegalissa ja Nicaraguassa vain 0,02 prosenttia.

Heikoimmat tavoitettava ensin

”Jos hallitukset eivät kohdista enemmän voimavaroja varhaislapsuuden ohjelmiin ja palveluihin köyhimmän väestönosan hyväksi, taloudellinen eriarvoisuus jatkaa kasvamistaan,” artikkelissa varoitetaan.

Haasteena on laajentaa jo olemassa olevia ohjelmia, jotta voitaisiin saavuttaa yhä useampia lapsia, ja etenkin ne, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa: he ovat useimmiten viimeisenä hyötyjien listalla.

Tämä kehitys täytyy kääntää ja nämä lapset tavoittaa niin pian kuin mahdollista. UNICEF arvioi, että 40 maata on kehittänyt tai niissä tällä hetkellä kehitetään varhaislapsuuden politiikkaohjelmia, minkä lisäksi on suunnitteilla kehittää myös kansainväliset yhteisesti sovitut lapsen kehityksen arviointimittarit ja -kriteerit.

Vaikka lahjoittajien kiinnostus ja yleinen tietoisuus ovat lisääntyneet, rahoituksessa tämä ei välttämättä näy. UNICEF, Pelastakaa lapset, Agha Khan Foundation, Step by Step ja Maailmanpankki kannustavat varhaislapsuuden hankkeisiin, mutta jotkin rahoittajat eivät tue asiaa eivätkä toisaalta köyhimmät hallitukset voi käyttää siihen tarpeeksi varoja.

Artikkeli kuitenkin tuo mukaan uuden tieteenalan ja sen perustelut varhaislapsuuden tärkeydestä. Vaikka maailma oikeutetusti keskittyy vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen, se ei voi odottaa vuoteen 2016 toimiakseen vasta silloin jo tänään tunnustettujen todisteiden perusteella.

Gordon Alexander on UNICEFin Innocenti-tutkimuskeskuksen tutkimusosaston johtaja.