Kolumni on ilmestynyt alun perin Ydin-lehdessä 3/2012. Tilaa lehti täältä.

Vihapuhe leviää verkossa taudin tavoin. Levittäjät vetoavat sananvapauteen perusoikeutena. Sananvapaus voi lain mukaan sallia kansalaisia loukkaavia, järkyttäviä ja huolestuttavia kirjoituksia, vaikka arkijärki sanoo toisin.

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon uskonrauhasta ja kansan kiihotuksesta saaman tuomion yhteydessä nostettiin sananvapaus jälleen kerran esiin useissa puheenvuoroissa keväällä 2012. Kysyttiin, että miksi juuri Halla-ahon kohdalla sananvapauden rajat ylittyivät? Onko poliitikon sananvapaus rajoitetumpi kuin kansalaisen?

Päinvastoin. Keskustelussa tehtiin tulkinta, että poliitikon vapaus ilmaista ajatuksiaan voi olla kansalaista laajempi, jos lausunto on liitettävissä johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan. Sananvapaus ei ole kuitenkaan rajoittamaton superoikeus, joka ajaa ihmisoikeuksien ylitse.

Moni kirjoittaja on koetellut verkossa vihapuheellaan sananvapauden nimissä rasistisen rikoksen rajoja vaatien samalla absoluuttista sananvapautta. Verkkosivujen kova keskusteluilmapiiri ja kielenkäyttö ovat huolestuttavia. Suuri osa rasistisista puheista on siirtynyt verkkoon. Sieltä se on siirtynyt liudentuneena valtamediaan.

Viime eduskuntavaalien Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa oltiin vaalien alla huolissaan siitä, että rasismin käsite ymmärretään liian laajasti, jolloin maahanmuuttokriittisiä kannanottoja ei sallita. Näin siis maahanmuuton vastustajat ajattelevat.

Keskustelijat vetoavat, että demokraattisessa yhteiskunnassa kaikkien tulee voida sanoa mielipiteensä. He väittävät, että Suomessa ei voi keskustella maahanmuutosta leimautumatta rasistiksi. Samaan aikaan keskustelijat tekevät itse rankkoja yleistyksiä, kuten "jos maahan otetaan muslimeja, Suomi islamisoituu".

Maahanmuuttovastaisten idoli Halla-aho on luonut monien muiden perussuomalaisen vihapuhekirjoittajien tapaan itsestään kuvaa vilpittömänä sananvapauden puolustajana, jota valtamedia vainoaa. Marttyyriudesta tehdään hyve, jonka varjossa haetaan omalle vihapuheelle oikeutusta.

Sananvapauden nimissä on kirjoitettu tavanomaista rankempaa vihapuhetta. Perussuomalaisten kansanedustaja Hirvisaaren islamin ja vähemmistöjen vastainen blogikirjoittelu tai hänen eduskunta-avustajansa kirjoitus ulkomaalaistaustaisten hihanauhoista ovat vihapuhetta pahimmasta päästä. Hirvisaari sai kirjoituksestaan Kouvolan hovioikeudessa sakkorangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Tätä ennen Hirvisaari sai vapauttavan tuomion Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta, mikä kertoo rajanvedon vaikeudesta rikoksen tunnusmerkit täyttävien rasististen kirjoitusten ja pahennusta herättävien vihakirjoitusten välillä. Vapauttavassa päätöksessään käräjäoikeus viittasi päätöksessään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon.

Kollegat Jussi Halla-aho, Juho Eerola ja Olli Immonen maksoivat osan Hirvisaaren sakoista perustellen tätä taistelulla sananvapauden puolesta. He vetosivat siihen, että oikeuslaitokset eivät kykene tulkitsemaan rikoslakia yksiselitteisesti.

Myös perussuomalaisten kotkalainen kaupunginvaltuutettu Freddy van Wonterghem tuomittiin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän piti positiivisena, että "yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä saadaan pois pelistä, kun muslimityttö tapetaan". Van Wonterghem piti tätä ironiana ja sarkasmina, joka on hänen mielestään ymmärretty väärin. Arkijärjellä tätä ei voi ymmärtää ironiaksi.

Perussuomalaisten piiristä on noussut vihapuhetta ja se on toiminut myös puolueen politiikan teon välineenä. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini on väittänyt useissa yhteyksissä rasismin nousun olevan pelkkää puhetta vailla todellisuuspohjaa. Soini välttelee myös ottamasta kantaa puolueensa kansanedustajien tai aktiivien vihapuheisiin.

Perussuomalaiset arvostelevat rankasti sananvapauden nimissä maahanmuuttoa, hakien tästä poliittista hyötyä. Taitavana poliitikkona Soini on hyödyntänyt maahanmuuttokriittisyyden kasvua puolueen hyväksi.

Kirjoittaja on koulutukseltaan YTM ja työskentelee Vasemmistoliiton puoluesihteerinä. Hänen kirjoittamansa Perin suomalainen jytky ilmestyi syksyllä 2012.