Artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisoikeusliiton blogissa sekä Uusimaa-viikon sivuilla.

Suomessa jokamiehenoikeudet antavat jokaiselle yhdenvertaisen mahdollisuuden liikkua ja oleskella luonnossa vapaasti, poimia marjoja, kukkia ja sieniä sekä onkia ja pilkkiä. On myös velvollisuuksia: roskata ei saa eikä häiritä kotirauhaa, tulenteko ja moottoriajoneuvolla ajo sekä muiden luonnontuotteiden otto vaativat maanomistajan luvan.

Vaikka nimi kaipaa sukupuolinäkökulmasta päivittämistä, ovat jokamiehenoikeudet perinne, joka kuvaa hienosti läheistä luontosuhdettamme sekä ihmisen riippuvuutta luonnosta. Jokamiehenoikeuksia opetetaan jo alakoulussa, mutta vähemmän tuttu on Suomen perustuslakiin kirjattu vastuu ympäristöstä. Se koskee kuitenkin meitä kaikkia.

Ilmastonmuutos on vakavimpia uhkia ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Laissa todetaan: “Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”Ympäristönsuojelu ja ihmisoikeudet linkittyvät toisiinsa.

Ilmastonmuutos uhkaa oikeuksiamme

Perustuslain kirjaus on ajankohtainen. Vähitellen on myös ryhdytty keskustelemaan siitä, miten luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ilmastonmuutos liittyvät ihmisoikeuksiin.

YK:n ympäristöjärjestö UNEP totesi raportissaan jo vuonna 2005, että ilmastonmuutos on vakavimpia uhkia ihmisoikeuksien toteutumiselle. Valtiot ovat kuitenkin olleet laiskoja toimimaan ilmastonmuutosta vastaan tai estämään luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

YK:n ihmisoikeuskomissaari Michele Bachelet vetosi viime vuonna YK:n jäsenvaltioihin, että ne tekisivät kaikkensa turvatakseen ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivien ihmisarvon ja ihmisoikeudet. Hän muistutti, että jäsenvaltioiden täytyy lisätä toimiaan ilmastomuutoksen hallitsemiseksi.

Valtiot ovat olleet laiskoja toimimaan ilmastonmuutosta vastaan tai estämään luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Ilmastomuutoksen seuraukset, kuten äärimmäiset sääilmiöt, meriveden nousu tai aavikoituminen, uhkaavat perustavia ihmisoikeuksia, kuten oikeutta terveyteen tai riittävään toimeentuloon. Ihmiset, jotka joutuvat jättämään kotinsa esimerkiksi kuivuuden tai tulvien takia, altistuvat monille ihmisoikeusloukkauksille.

Valtiot ovat edelleen kovin valmistautumattomia mahdollisiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin suuriin muuttoliikkeisiin.

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen tai ilmastonmuutoksen seuraukset lisäävät eriarvoisuutta entisestään, sillä ne vaikuttavat ensimmäisenä köyhimpiin ihmisiin sekä eri tavoin syrjittyihin kuten vammaisiin ihmisiin ja alkuperäiskansoihin. Ja usein erityisesti naisiin näissä ryhmissä.

Jotkut maantieteelliset alueet kuten pienet saarivaltiot ja arktiset alueet ja niillä asuvat ihmiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Suomessa esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeus harjoittaa omaa elinkeinoaan ja kulttuuriaan on jo nyt uhattuna.

Ih­mi­soi­keus­nä­kö­kul­ma mukaan bio­di­ver­si­teet­ti­stra­te­gi­aan

Yhtä tärkeää on tunnistaa luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat uhat ja linkki ihmisoikeuksiin. YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan valtioilla tulee olla suunnitelma siitä, kuinka YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteita toteutetaan.

Suomessa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi” hyväksyttiin vuonna 2012. Sen mukaan Suomi suojelee ja käyttää kestävästi luonnon monimuotoisuutta sen itseisarvon takia sekä ihmisten hyvinvoinnin lähteenä, ja kantaa vastuunsa luonnon monimuotoisuudesta kansainvälisenä toimijana.

Ihmisoikeuksien, mukaan lukien yhdenvertaisuuden, näkökulmaa Suomen biodiversiteettistrategiasta ei löydy, ja sen päivittäminen olisi tarpeen.

Strategian visiona on pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Myös luonnon monimuotoisuuden suotuisa tila ja ekosysteemipalvelut varmistetaan vuoteen 2050 mennessä. Strategiassa todetaan, että matkailun kasvun tulee perustua ympäristövastuullisuuteen, luonnon sekä kulttuurin vetovoiman ja monimuotoisuuden säilyttämiseen ja edistämiseen.

Esimerkiksi luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön kasvua tulee edistää luonnon monimuotoisuuden ja työllisyyden säilymisen kannalta kestävällä tavalla. Hyvin toteutettu luontomatkailu voi parhaimmillaan tukea luonnon monimuotoisuuden suojelun valtavirtaistamista, ja lisätä kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia nauttia luonnosta.

Ihmisoikeuksien, mukaan lukien yhdenvertaisuuden, näkökulmaa Suomen biodiversiteettistrategiasta ei varsinaisesti löydy, ja sen päivittäminen olisi tarpeen.

Strategian toimintaohjelmassa on lyhyt luku ”Alkuperäiskansa saamelaiset ja luonnon monimuotoisuus”. Siinä muun muassa todetaan, että Suomi ei ole ratifioinut ILO:n alkuperäiskansasopimusta. Tilanne on edelleen sama ja ratifiointi olisi erittäin tärkeää saamelaisten oikeuksien ja myös Suomen biodiversiteettisopimuksen velvoitteiden noudattamisen kannalta.

YK ja muut kansainväliset toimijat käsittelivät ympäristöä ja ihmisoikeuksia pitkään miltei täysin erillään. Luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kysymysten samanaikainen pohtiminen on välttämätöntä.

Yhteisiä ponnisteluja kaivataan

Tällä hetkellä ihmisoikeuksien saralla pohditaan, miten kansainvälinen ihmisoikeuksien toteutumista yksittäisissä maissa valvova järjestelmä taipuu ympäristön suojeluun. Miten vastuutetaan valtioita nykyistä tehokkaammin?

Lähivuosina tultaneen punnitsemaan kansainvälisissä ihmisoikeuselimissä juuri tätä vastuuta: Tapausten kautta pyritään testaamaan, miten ihmisoikeusjärjestelmä taipuu ympäristön suojeluun.

Hyvän ympäristön ja ihmisoikeuksien puolesta toimivien on aika yhdistää voimat.

Miten ympäristönsuojeluun saadaan mukaan parempi ymmärrys ihmisoikeuksista? Miten ihmisoikeuksien puolustajat voivat osaltaan ajaa ympäristönsuojelullisia tavoitteita?

Ainakin tarvitaan ympäristö- ja ihmisoikeustoimijoiden paljon nykyistä tiiviimpää yhteistyötä niin kansalaisyhteiskunnassa kuin viranomaistoiminnassakin. Lisäksi tarvitaan monitieteellistä tutkimusta, jossa pureudutaan empirian kautta ympäristön ja ihmisoikeuksien oleelliseen yhteyteen.

Ympäristöasioiden ja ihmisoikeuksien, kuten naisten oikeuksien tai vähemmistöoikeuksien, saaminen kansanväliselle agendalle ja sieltä valtioiden lainsäädäntöön on vaatinut vuosikymmenien aktiivisuutta. Nyt aika käy vähiin. Meidän – hyvän ympäristön ja ihmisoikeuksien puolesta toimivien – on aika yhdistää voimamme.