Verotus on kiusallinen kysymys kaikkialla maailmassa. Kansalaiset eivät halua maksaa veroja siitä yksinkertaisesta syystä, että se heikentää heidän ostovoimaansa. Yritykset taas yrittävät jatkuvasti käyttää hyväkseen lain porsaanreikiä voidakseen välttää verojen maksaminen. Monet rikkaat yksityishenkilöt puolestaan välttelevät veroja rutiininomaisesti piilottamalla suurimman osan varallisuudestaan veroparatiiseihin.

Yksityishenkilöiden ja suurten monikansallisten firmojen verovälttely on kuitenkin valtava taloudellinen taakka etenkin globaalin etelän valtioille.

Esimerkiksi verokysymyksiä seuraava Tax Justice Network arvioi viime vuonna, että valtiot saattavat menettää lähes viisi biljoonaa dollaria seuraavien kymmenen vuoden aikana, koska monikansalliset yritykset ja rikkaat yksityishenkilöt hyödyntävät veroparatiiseja voidakseen maksaa vähemmän veroja. 

Tällä tähtitieteellisen mittaluokan tulonmenetyksellä on todellisia vaikutuksia ihmisiin. Ilman verovarojen menetyksiä 15 miljoonaa ihmistä saisi puhdasta vettä tai 3,2 miljoonaa lasta lisää pääsisi kouluun, Tax Justice Networkin raportissa (pdf) lasketaan.

Rajat ylittävien verorikkomusten vastaisesta taistelusta on tullut tärkeä poliittinen kysymys hallituksille, instituutioille ja järjestöille sekä globaalissa pohjoisessa että etelässä. 

Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD on kehittänyt aloitteita verovälttelyn ehkäisemiseksi, mutta monet niistä eivät ole tuottaneet tulosta. Verotulojen menetykset kasvavat joka vuosi. 

OECD on Pariisissa päämajaansa pitävä järjestö, johon kuuluu 38 maailman rikkainta maata. Vastuu siitä, että asiat ovat tällä mallilla, on sen harteilla.  Se on ollut päävastuussa kansainvälisten verosääntöjen muotoilusta viimeisten 60 vuoden aikana. 

Jotkut sen vaikutusvaltaisimmista jäsenistä ovat myös veroparatiiseja. Niinpä se kärsii eturistiriidoista, sillä monet sen omista jäsenistä tekevät ponnettomiksi kaikki sen yritykset ottaa käyttöön sellaista veropolitiikkaa, joka lopulta vähentäisi verotulojen menetyksiä.

Kriitikot ovat huomauttaneet, että OECD ei myöskään ole päässyt eroon markkinaehtoperiaatteesta, jota on käytetty kansainvälisessä verotuksessa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Tämä periaate sallii, että monikansallisen yrityksen sisällä olevia yksiköitä verotetaan kokonaan erillisinä yrityksinä. Se on luonut oikeudellisen porsaanreiän, jonka turvin monikansalliset yritykset voivat siirtää voittojaan ulkomailla oleville tytäryhtiöilleen ja välttää näin verot.

OECD on kyllä yrittänyt ratkaista ongelmaa, mutta se on onnistunut vaikuttamaan vain pieneen osaan suuryrityksistä. Suuri enemmistö on voinut jatkaa vanhaan malliin.

OECD:n veroneuvotteluihin on myös kutsuttu vain muutama globaalin etelän maa. Nekin ovat enemmän vieraita, joilla ei ole todellista valtaa vaikuttaa lopullisiin päätöksiin. 

Koska globaalin etelän maat eivät ole päässeet osallistumaan veroneuvotteluihin, ne ovat lanseeranneet uuden aloitteen, joka siirtäisi verotussäännöt YK:lle kansainvälisen verosopimuksen avulla.

Asiaa ehdotti YK:ssa viime vuonna Afrikan maiden ryhmä. Tämän vuoden elokuussa 110 maata äänesti sopimusehtojen hyväksymisen puolesta ja vain kahdeksan äänesti vastaan. 44 maata, mukaan lukien koko EU, pidättäytyi äänestämästä.

Äänestystulos poikkeaa merkittävästi edellisvuodesta, ja se osoittaa geopoliittisten valtasuhteiden muutoksen YK:ssa. Toisin kuin viime vuonna, jolloin EU äänesti ehdotusta vastaan, nyt se pidättäytyi äänestämästä osoittaen näin halukkuutta olla asettumatta koko globaalia etelää vastaan. Asiantuntijat arvioivat äänestyksen viittaavan siihen, että prosessi voidaan saada maaliviivalle asti.

EU on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin epävarma, koska eri maiden verohallintojen erot vaativat vielä lisäneuvotteluita, jotta yksimielisyyteen päästäisiin. Esimerkiksi Luxemburgin, Alankomaiden ja Irlannin kaltaiset maat toimivat käytännössä veroparatiiseina samaan aikaan, kun Pohjoismaat sallivat tällaisia käytäntöjä paljon vähemmän.

Iso osa kansainvälisestä verotuksesta liittyy verotulojen menetysten torjuntaan.  Kyse on kuitenkin myös verotusoikeudesta, eli siitä, millä mailla on oikeus verottaa minkäkinlaista taloudellista toimintaa. Siksi kansainvälistä veropolitiikkaa koskevista periaatteista pitäisi päättää YK:ssa, jossa kaikki maat ovat edustettuina tasa-arvoisesti sen sijaan, että keskusteluita käydään OECD:ssa.

EU:n suurin huolenaihe neuvotteluissa oli, että YK:n verosopimus joko kaksinkertaistaisi OECD:n työn tai tekisi vuosikymmenien ajan tehdyn työn tyhjäksi . Nämä pelot saattavat olla turhia. Se, että globaalit verosäännöt siirrettäisiin YK-sopimuksen alle, ei välttämättä tarkoittaisi OECD:n työn romuttamista. 

Se, mitä pitää tehdä, on auttaa kehittyviä maita vahvistamaan verohallintoaan, jotta niiden veropohja laajenisi. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös se, että ne saavat kapasiteettia seurata globaaleita veroneuvotteluja, joista väistämättä tulee mutkikkaat, sekä mahdollisuuden hyötyä niistä.

Suomennos: Teija Laakso