YK:n väestörahaston (UNFPA) pääjohtajalla Natalia Kanemilla on monta syytä olla huolissaan naisten ja tyttöjen oikeuksista. Tämänhetkinen maailmantilanne ja hyökkäykset kansainvälistä oikeutta vastaan ovat poikkeuksellisia jopa hänen lähes 50-vuotisen uransa mittapuulla.

UNFPA on YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistävä järjestö, joka tarjoaa esimerkiksi perhesuunnittelu- ja äitiysterveyspalveluita. Se toimittaa humanitaarista apua tällä hetkellä muun muassa Gazassa ja Libanonissa, joissa yhteensä kymmenet tuhannet ihmiset ovat kuolleet Israelin sotilasoperaation seurauksena.

”On sydäntäsärkevää ajatella, että elämme vuotta 2024, ja turvaudumme yhä väkivaltaan asioiden rakentamisen sijaan. Kärsimystä on mahdotonta kuvitella, yli puolet uhreista on puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia. Raskaana olevat naiset ovat vaarassa, terveysasemia on tuhottu, ihmishenkiä pelastavia operaatioita sairaaloissa ei voida toteuttaa. Tämä rikkoo kaikkia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säädöksiä”, hän sanoo Maailma.netille.

Kanem vieraili viime viikolla Suomessa, joka on merkittävä UNFPA:n rahoittaja. Siksi Suomi kuuluu järjestön vuotuisiin vierailukohteisiin.

Keskustelunaiheita ei ole vaikea keksiä, sillä tolalla UNFPA:n tontille kuuluvat asiat tällä hetkellä ovat. Kanem ei muista koskaan aiemmin kuulleensa esimerkiksi hyökkäyksistä äitiyssairaaloita vastaan. Sitä tapahtuu myös Ukrainassa, hän huomauttaa.

Kärjistyneiden konfliktien lisäksi häntä huolettaa verkossa leviävä naisviha sekä Euroopassa ja Yhdysvalloissa viimeisen vuosikymmenen aikana jalansijaa saanut niin sanottu anti-gender-liike.

Anti-gender-liikkeellä tarkoitetaan oikeistokonservatiivisia, usein kristillisiä toimijoita, jotka vastustavat äänekkäästi esimerkiksi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, aborttioikeutta ja jopa avioeroa. Tarkoituksena on puolustaa perhearvoja, joita ”gender-ideologia” liikkeen mielestä murentaa. Liikkeen rahoitusketjut ulottuvat kehittyviin maihin asti.

Jos on sen tyyppinen ihminen, että näkee ”lasin olevan puoliksi täynnä”, voi ajatella, että liike on merkki edistyksestä, Kanem sanoo. Kyseessä on siis ikään kuin äänekäs vastareaktio siihen, että naisten ja vähemmistöjen oikeudet ovat todella edistyneet. Hän kuitenkin muistuttaa, että anti-gender-liikkeen kannattajat ovat vain pieni vähemmistö. 

Huolenaihe se silti on, ja se heijastuu myös UNFPA:n työhön.

”Niin sanottua gender-ideologiaa käytetään usein luomaan jakolinjoja ihmisten välille. Näen tämän YK:n virkahenkilönä. Gender-kysymykset tai vaikkapa abortti vedetään usein mukaan päätöslauselmakeskusteluihin, vaikka kyse olisi vaikkapa vain ravitsemuksesta. Näin yritetään estää yksimielisen päätöksen syntyminen, ja se on hyvin vahingollista.”

Ei pelkkiä tilastoja

Kanem muistuttaa, että dataa sukupuolten tasa-arvon taloudellisista ja yhteiskunnallisista hyödyistä on olemassa paljon. UNFPA hyödyntää paljon myös tilastotietoa työssään. 

Hän kuitenkin puhuu myös ”narratiivin voimasta”. Hänen mielestään tilastojen ja datan lisäksi täytyy tuoda esiin myös inhimilliset tarinat.

”On tärkeää puhua naisesta, joka häpeää mennä toimistolle, koska hänen kasvonsa ovat ruhjeilla. Se on eri asia kuin puhua siitä, että yksi kolmasosa naisista kokee elämänsä aikana väkivaltaa.”

Kanem peräänkuuluttaa etenkin miesten tukea tasa-arvon edistämisessä. Esimerkiksi Sri Lankassa UNFPA on saanut paikalliset miesurheilijat puuttumaan seksuaaliseen häirintään ja kiusaamiseen julkisissa liikennevälineissä.

”Olemme parantuneet narratiivin muuttamisessa niin, että etenkin miehet ymmärtävät, ettei sukupuolittunut väkivalta ole naisten ongelma, vaan se on yhteiskunnallinen ongelma. Miehillä on valtaa korjata tämä vääryys. Heidän pitää olla äänekkäitä ja pyrkiä vaikuttamaan siihen.”

Suomessa käyty keskustelu huomattu

UNFPA on yksi Suomen tärkeimmistä monenkeskisen kehitysyhteistyön rahoituskohteista. Tänä vuonna Suomi ohjaa sen työhön noin 25 miljoonaa euroa. Summa on laskenut rajusti: vuonna 2022 Suomen panos oli ulkoministeriön tilastojen mukaan lähes 45 miljoonaa euroa.

Kanem kehuu Suomen panosta. 

Viime viikkoina julkisuudessa on kuitenkin keskusteltu siitä, mikä oikeastaan on Suomen ulkopoliittinen linja seksuaali -ja lisääntymisoikeuksien suhteen. MTV:n uutiset kertoi syyskuussa, että Suomi ei ole liittynyt kesällä perustettuun Ukrainan jälleenrakentamisen tasa-arvoliittoumaan, koska se huomioi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Päätöksen teki sen mukaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps).

UNFPA on liittouman jäsen. Myös Kanem on kuullut keskustelusta mutta ei ota asiaan suoraan kantaa.

”Olemme kiinnittäneet asiaan huomiota, ja meidän ymmärryksemme mukaan päätös ei kerro muutoksesta Suomen ulkopolitiikassa, mikä on rauhoittavaa. UNFPA:n ydinperiaate on inklusiivisuus ja se, ettei ketään jätetä. Mandaattiimme kuuluu, että suojelemme kaikkien syrjittyjen oikeuksia, ja usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kuuluvat heihin. Liittouman työ on siis erittäin hyvin linjassa oman mandaattimme kanssa ja tuemme sitä”, hän muotoilee.

Menkat eivät ole enää nolo juttu

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Kanem on johtanut UNFPA:ta vuodesta 2017. 

Hän muutti lapsena synnyinmaastaan Panamasta Yhdysvaltoihin ja opiskeli lääkäriksi Columbian yliopistossa. Hänellä on tutkinto myös Harvardin ja Washingtonin yliopistoista. 

Alun perin hän tutki lasten alhaisen syntymäpainon syitä. Siitä kiinnostus siirtyi äitiysterveyteen. Vuonna 1975 hän osallistui Meksikossa YK:n ensimmäiseen naisten konferenssiin. Sen jälkeen hänen työnsä on keskittynyt pitkälti naisten oikeuksien edistämiseen. Kiinnostuksen taustalla oli myös Yhdysvaltain silloinen kansalaisoikeusliike, Kanem muistelee.

Synkästä maailmantilanteesta huolimatta hän näkee, että tasa-arvoasioissa on edistytty hänen uransa aikana. Äitiyskuolleisuus, tyttöjen sukuelinten silpominen ja lapsiavioliitot ovat vähentyneet. 

”Tyttö voi odottaa saavansa kunnioitusta, hoivaa ja suojaa. Roolimalleja on paljon. Suomessa tyttö voi odottaa olevansa tutkija, astronautti – tai mitä vain. Se ei ole niin kaukaa haettu ajatus kuin aiemmin. Asenteet tasa-arvoa kohtaan ovat liikkuneet eteenpäin, mutta vielä emme ole perillä”, hän sanoo.

Myös naisten taloudellinen tilanne on parantunut – ja se on tärkeää etenkin sukupuolittuneen väkivallan vähenemisen kannalta, hän huomauttaa. Samalla monet tabut ovat murtuneet: enää terveyssiteen mukana pitäminen ei ole noloa.

Kehityksen pitäisi vain nopeutua.