Aceh koettelee Indonesian uudistuslinjaa

Acehin rauhanneuvottelujen kolmannen kierroksen jälkeen voidaan todeta rauhanprosessin etenevän vauhdilla. Indonesian hallituksen ja Vapaa Aceh-liikkeen (GAM) neuvottelijat ovat kyenneet siirtämään sivuun luutuneet käsitteet ja osoittaneet valmiutta keskustella avoimesti eri vaihtoehdoista. Kolme vuosikymmentä jatkuneen konfliktin keskeisin ongelmakohta, turvallisuuskysymykset, on kuitenkin edelleen ratkaisematta.

Kahdella ensimmäisellä neuvottelukierroksella tunnusteltiin vastapuolen neuvottelutahtoa, kun taas kolmannella kierroksella kaavailtiin Acehiin tarvittavia taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Vaikka luonnonvarojen käyttöä on pidetty yhtenä konfliktin pitkittymisen keskeisistä syistä, ei talouskysymyksistä nähty tiukkaa kädenvääntöä. Acehille vuonna 2001 annettussa erityisautonomialaissa, siis siinä jota Indonesian hallitus neuvottelujen alussa tarjoili ratkaisuksi konfiktille lähestulkoon sellaisenaan, oli jo hahmoteltu acehilaisia hyödyttävä jako luonnonvaroista. Nähtäväksi kuitenkin jää miten Jakarta lopulta ottaa vastaan GAM:in sille esittämät, huomattavasti pidemmälle menevät talousuudistukset.

Poliittiset kysymykset ovat piirun verran kovempi pala, sillä neuvottelijoiden on sovittava kuinka Acehin maakunnan itsehallinto osana Indonesiaa järjestettäisiin molempia tahoja tyydyttävällä tavalla. GAM:in ehdotuksen mukaan Indonesian tulisi sallia paikalliset poliittiset puolueet Acehissa. Indonesian vaalilaki sallii kuitenkin vain valtakunnalliset poliittiset puolueet. Lainsäädännölliset muutokset ovat yksi rauhanprosessin pullonkaula, sillä maan parlamentista löytyvät neuvottelujen äänekkäimmät vastustajat. Etenkin viime vuoden vaaleissa sekä maan suurimman puolueen aseman että presidentinvaalit hävinneen PDI-P:n riveistä löytyy kansallismielisiä, jotka ovat pyrkineet leimaamaan koko Acehin rauhanprosessin tarpeettomaksi. Konservatiivit myös pelkäävät, että Acehin jälkeen myös muut maakunnat alkaisivat vaatia paikallisten puolueiden sallimista.

Helsingin rauhanneuvottelujen tulokset on siis myytävä parlamentaarikoille kotona Jakartassa, sillä viime kädessä he tulevat päättämään sopimuksen ja siihen liittyvien lainsäädännöllisten muutosten hyväksymisestä. Lakimuutoksiin vaadittavan yksinkertaisen enemmistön saaminen ei näytä mahdottomalta, mutta kovaa kädenvääntöä on vielä luvassa.

Arvaamaton armeija

Rauhanneuvottelujen jokeri on kuitenkin tälläkin kertaa Indonesian asevoimat TNI. Kun Acehiin edellisen kerran pyrittiin hiomaan rauhaa, juuri armeijan vastustus kaatoi hankkeen. Silloinen presidentti Megawati Sukarnoputri jakoi äärinationalistisen armeijan näkemykset. Neuvonpidon sijaan hän päätti verisen sotilasoperaation aloittamisesta toukokuussa 2003, jonka myötä Acehin konfliktissa kuolleiden määrä on noussut jälleen tuhansilla.

Nykyinen, uudistusmielinen presidentti ja ex-kenraali Susilo Bambang Yudhoyono on puolestaan asettanut tavoitteekseen rauhan saamisen Acehiin, joten rauhanprosessin kohtalo tulee leimaamaan hänen menestystään presidenttinä. Samalla rauhanprosessi osoittaa mihin suuntaan Indonesia tulevaisuudessa kehittyy: voittaako konservatiivisten kansanedustajien ja kovan linjan kenraalien nationalismi vai uudistusmielisten vapaampi linja.

Kolmannen kierroksella Indonesian asevoimien edustajat oli jätetty kotiin. Aiemmin mukana ollut turvallisuusministeri Widodo on puolestaan antanut kotimaassa lehdille lausuntoja, joista puuttuu Helsingin neuvottelijoiden sovittelevuus. Armeijan kovalinjaiset komentajat ja heidän tukijansa maan parlamentissa pyrkivätkin omalla mediasodallaan kääntämään yleisen mielipiteen rauhanprosessia vastaan.

Eikä rauhansopimuksen allekirjoittaminen takaa sitä, että armeija tottelisi hallituksen käskyjä. TNI osoitti jälleen omapäisyyttään päättämällä lähettää Acehiin lisää sotilaita samaan aikaan kun hallitus neuvotteli sissiliikkeen johdon kanssa rauhasta. Helsingissä rauhanneuvottelijat pyrkivät selittelemään asiaa parhain päin tavanomaisena joukkojen kierrättämisenä. Neuvottelujen osapuolet antoivat myös yhteisen lausunnon, jossa vannotettiin, että taistelujoukot Acehissa pyritään pitämään kurissa. Heti neuvottelukierroksen jälkeen Acehin sotilaskomentaja ilmoitti sotilasoperaation jatkuvan ja tulitauon saamisen Acehiin olevan pelkkää toiveajattelua. Aseelliset yhteenotot ovat jatkuneet entiseen malliin lupauksista huolimatta.

Erimielisyyttä rauhanturvaajista

Toukokuun lopussa järjestettävällä neljännellä neuvottelukierroksella on edessä turvallisuuskysymyksistä päättäminen. Alustavien tietojen mukaan GAM tulee vaatimaan Indonesian joukkojen vetämistä kokonaan Acehista, ja että tulevaisuudessa acehilaisten turvallisuudesta vastaisivat Acehin omat poliisivoimat. Indonesia saattaa puolestaan esittää, että TNI pysyisi Acehissa vastaamassa maan puolustuksesta, mutta erityisoperaatiota varten lähetetyt joukot vedettäisiin pois. Näiden kahden näkemyksen yhteensovittaminen ei tule olemaan helppoa.

Mahdollisen rauhansopimuksen käytäntöönpanoa tulisivat valvomaan alueellisten organisaatioiden, ASEAN:in ja EU:n tarkkailijat. Indonesia ehätti jo sanomaan, ettei se aio sallia rauhanturvajoukkojen tuloa Acehiin. GAM puolestaan tuskin tulee hyväksymään mallia, jossa rauhansopimuksen toteutumista valvovilla joukoilla ei olisi käytössään myös asevoimaa. Vuoden 2002 tulitauon tarkkailijat olivat nimittäin aseettomia siviilejä, ja he olivat täysin voimattomia sotilaiden ja puolisotilaallisten joukkojen edessä.

Molempien mielessä häilyvät vuoden 1999 Itä-Timorin tapahtumat. Indonesiassa kansallismieliset ja maan armeija pitävät Itä-Timorin itsenäisyyteen johtanutta kansanäänestystä, ja sitä valvonutta YK:n operaatiota edelleen nöyryyttävänä, maan sisäisiin asioihin puuttumisena. Acehilaiset pelkäävät Itä-Timorin verilöylyn toistuvan, ja vaativat juuri siksi kansainvälisen yhteisön näkyvää läsnäoloa maakunnassa.

Kirjoittaja on väitellyt Indonesian poliittisista muutoksista Leidenin yliopistossa Alankomaissa ja seurannut läheltä Aceh-neuvotteluja Helsingissä.