Afganistanissa taistellaan Naton tulevaisuudesta

Naton Isaf-joukot ovat virallisen selityksen mukaan Afganistanissa, koska maan kapina uhkaa kaikkien osallisten maiden turvallisuutta.

Naton rooli liittyy kuitenkin enemmän sen omaan kuin Afganistanin tulevaisuuteen, korkeat yhdysvaltalaiset sotilasasiantuntijat arvioivat.

Kenraaliluutnantti Karl Eikenberry johti USA:n Afganistanin-joukkoja 2000-luvun puolivälissä ja siirtyi myöhemmin Naton Brysselin päämajaan ja maansa Afganistanin-suurlähettilääksi.

Eikenberry myönsi Yhdysvaltain kongressille helmikuussa 2007, että Afganistanissa oli kyse Naton tulevaisuudesta. Sieltä saattoi alkaa liiton toiminnan kaikinpuolinen uudistuminen, joka vauhdittaisi jäsenmaiden sotavoimien nykyaikaistamista.

USA keskittyi Irakiin

Tapahtumia läheltä seurannut yhdysvaltalainen upseeri kertoo nimettömänä IPS:n haastattelussa, miten Nato sai vastuun Afganistanista.

Koska George W. Bushin johtama Yhdysvaltain hallitus halusi keskittyä Irakin valloitukseen, tilanne oli otollinen Naton vahvistamista kannattaneille amerikkalaisupseereille, lähde sanoo.

Hänen mukaansa Nato-joukkoja vuosina 2003-2005 komentanut kenraali James Jones vakuutti puolustusministeri Donald Rumsfeldin siitä, että Afganistan annetaan liiton hoitoon.

Jones myönsi 2005 antamassaan haastattelussa, että Nato uhkasi käydä tarpeettomaksi Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajottua.

Syyskuun 2001 terrori-iskut loivat kuitenkin pohjan puolustusliiton uudelle tulemiselle.

Yleistä mielipidettä uhmaten

Yhdysvaltain Nato-liittolaiset vastustivat sotaa Irakissa, mutta halusivat tukea Afganistanin vakauttamista. Kenraali Jones yllytti Nato-maita lähettämään joukkojaan Afganistaniin ja laajentamaan toimintaa maan pohjoisosista länteen. Vähitellen edettiin myös itään ja etelään, jonne amerikkalaisjoukot oli keskitetty.

Linjaa tukivat Naton sotilas- ja siviilijohto sekä jäsenmaiden asevoimat.

Sotilaallisen toiminnan lisääminen Afganistanissa sai kuitenkin vastaansa vahvan yleisen mielipiteen Nato-maissa.

Saadakseen liittolaiset kasvattamaan joukkojaan Afganistanissa Jones todisteli, että kyse oli vain jälkisiivouksesta Yhdysvaltain lyötyä Talebanin.

"Ei pidä kuvitellakaan, että täällä nähdään Irakiin verrattavaa kapinaa", Jones vakuutti elokuussa 2004. Syyskuussa 2005 Nato otti virallisesti komennon Etelä-Afganistanissa.

Sotaa vai jälleenrakennusta?

Erimielisyydet Naton roolista kuitenkin jatkuivat. Britannia, Saksa, Kanada ja Hollanti olivat esitelleet operaation kansalaisilleen "rauhanturvaamisena" tai "jälleenrakennuksena", ei sotana kapinallisia vastaan.

Ranska vastusti Yhdysvaltain aikeita täyttää Nato-joukoilla aukkoa, joka syntyi amerikkalaisten siirrosta Irakiin.

Nato-maa toisensa jälkeen asetti varauksia, jotka estivät tai rajoittivat sen joukkojen osallistumista taisteluihin Afganistanissa.

Yhdysvalloissa pelättiin, että keskustelu viestisi Naton poliittisesta heikkoudesta ja vahvistaisi kapinaa Afganistanissa.

Maan Afganistan-joukkojen komentaja Karl Eikenberry vakuutti lehdistölle vuoden 2005 lopulla, että Talebanin voimistuneet hyökkäykset olivat "heikkouden merkki".

Hänen mukaansa Afganistan ei ollut liukumassa Irakin tielle. Pari viikkoa myöhemmin Taleban aloitti suurimman operaationsa sitten vuoden 2001 ja valtasi laajoja alueita eteläisistä maakunnista.