Afrikka on viime aikoina saanut aiempaa enemmän huomiota EU:ssa. Moni pisti merkille, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nosti EU:n ja Afrikan suhteet näkyvästi esiin unionin tilaa käsittelevässä puheessaan syyskuussa.

Afrikan ja EU:n välille on solmittu useita erilaisia kumppanuuksia ja sopimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi siirtolaisuuden torjuntaan ja talouspolitiikkaan. Meneillään on myös neuvottelut uudesta EU:n, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden välisestä sopimuksesta.

”EU:n suhteissa Afrikkaan on tapahtunut historiallinen paradigman muutos”, sanoo Patrick Develtere EU-komission ajatushautomosta European Policy and Strategy Centeristä.

Develtere puhui kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehyksen ja EU-komission järjestämässä Afrikka-seminaarissa Helsingissä maanantaina.

Toisin kuin kuvitellaan, syynä viime aikoina virinneeseen kiinnostukseen Afrikan kehitystä kohtaan ei ole Eurooppaan suuntautuva siirtolaisuus, Develtere sanoo.

”Kehitys ei poista siirtolaisuutta. Kehitys nostaa ihmisiä äärimmäisestä köyhyydestä, ja köyhistä köyhimmät eivät ole niitä, jotka lähtevät”, hän perustelee.

”Todellisuudessa katsomme Afrikkaan, koska EU:ssa on vihdoin ymmärretty, että oma tulevaisuutemme riippuu Afrikasta. Jos Afrikalla menee hyvin, meilläkin menee. Jos sillä menee huonosti, niin menee meilläkin”, Develtere sanoo.

Develtere korostaa erityisesti yksityisen rahan ja investointien merkitystä Afrikan kehitykselle.

”Kiinan investoinneista Afrikkaan puhutaan paljon, mutta todellisuudessa EU investoi Afrikkaan kymmenen kertaa enemmän.”

”EU:n puolelta tarvitaan enemmän nöyryyttä”

Onko kyseessä todella niin iso murros EU:n ja Afrikan suhteissa kuin Develtere kuvaa, Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen?

”Siinä mielessä kyllä, että Afrikasta puhutaan nyt aiempaa enemmän. Mutta mitään suurta asennemuutosta suhtautumisessa Afrikkaan ei ole tapahtunut. EU:n puolelta tarvitaan edelleen enemmän nöyryyttä suhteessa Afrikkaan”, Lappalainen sanoo.

Lappalaisen mukaan Afrikka-herätyksen taustalla vaikuttaa nimenomaan siirtolaisuus ja väestönkasvu.

”Pelätään että parin vuoden takaiset tapahtumat toistuvat vielä suuremmassa mittakaavassa”, Lappalainen sanoo viitaten vuoteen 2015, jolloin EU:n alueelle saapui yli 1,3 miljoonaa turvapaikanhakijaa.

Toinen suuri pelko EU:ssa Lappalaisen mukaan on, että eurooppalaiset eivät pääse Afrikan markkinoille.

”On ongelmallista ajatella, että pelkät investoinnit auttaisivat. Niiden lisäksi tarvitaan panostusta koulutukseen, demokratiaan ja hyvään hallintoon, jotka antavat ihmisille välineitä edistää paikallista kehitystä. Se on edellytys myös investointien saamiselle.”

Vaikeat neuvottelut AKT-maiden kanssa

Tällä hetkellä EU:ssa neuvotellaan uutta sopimusta EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välille vuonna 2020 päättyvän Cotonoun sopimuksen tilalle. Patrick Develteren mukaan tähän mennessä yhteisymmärrykseen on päästy siitä, että tulevakin sopimus on luonteeltaan poliittinen, ei pelkästään taloudellinen.

”Cotonoun sopimuksessa on mukana yli puolet YK:n jäsenmaista. Ilman tätä yhteistyötä emme olisi saaneet aikaan esimerkiksi Pariisin ilmastosopimusta”, Develtere sanoo.

Rilli Lappalainen povaa neuvotteluista vaikeita.

”Vaikka Afrikan unioni sai päätettyä neuvotteluihin lähtemisestä aiemmin kuin EU, kyseessä on riitainen porukka. Samoin on EU:n laita. Sopimus on tärkeä vanhoille jäsenmaille, joilla on siirtomaayhteyksiä, uudet jäsenmaat eivät niinkään pidä sitä tärkeänä”, Lappalainen sanoo.

Suomalaisesta näkökulmasta Cotonoun jälkeisten neuvottelujen kiinnostavuutta lisää, että ne pitäisi saada päätökseen Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden lopussa.

Sopimus linkittyy neuvotteluihin EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä eli budjetista vuosille 2021–2027. Kehyksessä päätetään muun muassa ulkosuhteiden rahoituksesta, johon on ehdotettu tuntuvaa korotusta.

OIKAISU 27.11.2018 Cotonoun sopimus on voimassa vuoteen 2020, ei 2022, asti.