Afrikka kehittyy kovaa vauhtia

Maailmanpankin julkaisema kirja Yes Africa Can – Success stories from a Dynamic Continent esittelee 26 tapaustutkimusta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Kyseessä on alue, "jonka talous on taukoamatta kasvanut viiden prosentin luokkaa vuosien 1998 ja 2008 välillä ja jossa peruskoulun päättämisprosentti nousee kovempaa kuin missään päin maailmaa", Esa Salminen kirjoittaa.

Menestystarinoina esitellään muun muassa telekommunikaation voittokulkua, Ruandan kahvintuotannon muutosta, konfliktien jälkeistä elämää Sierra Leonessa ja Liberiassa sekä Malarian hillintää. Teoksessa annetaan kuva, että "ei enää puhuta siitä, kehittyykö Afrikka vai ei – vaan siitä, miten se kehittyy", Salminen toteaa.

Yes Africa Can painottaa ihmisten toiveiden huomioon ottamista, palautekanavien rakentamista sekä politiikan rakentamista "alhaalta ylöspäin" menestyksen avaimina. "Vastaavia innovaatioita oli aiemmin joissain tapauksissa yritetty, mutta ne olivat epäonnistuneet, koska hallitus oli ylhäältä päin sanellut politiikkaa olettaen tietävänsä, mikä kansalle on parasta" Salminen kirjoittaa.

Salmisen mielestä mielenkiintoista on se, että Malawin maataloustukiohjelma on yksi kirjan menestystarinoista. Näin siksi, että "pankki itse vastusti vuonna 2005 alkanutta ohjelmaa voimakkaasti, sillä se kasvatti Malawin valtion menoja", Salminen toteaa.

Kokonaisuudessaan Yes Africa Can -kirjan tapaukset on Salmisen mukaan valittu selvästi "Maailmanpankin näkökulmasta: ne korostavat vapaiden markkinoiden hyviä puolia ja kauppaa vapauttavan politiikan autuutta". Hallitusten rooliksi kirja määrittää ainoastaan markkinoiden virheiden korjaamisen ja suotuisan ympäristön takaamisen yritystoiminnalle.

Menestyksen ohella Maailmanpankin mukaan Afrikalla on edelleen haasteita voitettavanaan. Infrastruktuuria pitäisi parantaa, työntekijöiden osaamista kehittää, yksityissektorin teknisen osaamisen tasoa pitäisi kohentaa ja raaka-aineiden jalostusasteita tulisi kyetä nostamaan, Salminen listaa teoksen suosituksia.

Maailmanpankin mukaan raaka-aineiden viennistä riippuvaisten "talouksien on vaikeaa kamppailla niin sanottua resurssikirousta vastaan: miten rikkaudet saadaan hyödyttämään koko kansakuntaa eikä vain eliittejä?"