Alkuperäiskansat voivat säilyttää luonnon monimuotoisuuden

Alkuperäiskansojen perinteisten elintapojen turvaaminen edistää myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä, muistuttivat alkuperäiskansojen oikeuksia ajavat järjestöt AEPF:n toisena päivänä.

Järjestöt huomauttavat, että kestävän tulevaisuuden luominen vaatii alkuperäiskansojen tiedon ja perinteisten elämäntapojen nostamista taloudellisen hyödyn edelle. Metsiä ja elinympäristöjä ei saa alistaa kaupallisille tarkoitusperille, vaan niiden on saatava säilyä ennallaan, kuuluttavat järjestöt.

Keinoja metsäkansojen oikeuksien säilymiseen pohtinut ryhmä korostaa, että kaikkien hallitusten tulee hyväksyä ja ratifioida YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä julistus. Elintärkeää metsää, maata tai vettä ei ryhmän mukaan tulisi rinnastaa omaisuuteen. Hallitusten kuuluu tarjota taloudellista tukea perinteisten yhteisöjen säilymistä edistäville suojeluhankkeille, ryhmä toteaa Aasian ja Euroopan maiden huippukokoukselle suunnatussa viestissään.

Intialaiseen Gondi-heimoon kuuluva Raimoteen Markam muistuttaa, ettei mikään kansa voi elää ilman vettä. 25-vuotias Markam työskentelee sosiaalityöntekijänä Bastarin alueella ja hänen tehtävänsä on kertoa heimonsa jäsenille heidän oikeuksistaan metsään, maahan ja veteen. Vedestä on jo nyt pulaa. Ellemme saa säilyttää metsäämme, tietää se heimon kuolemaa, hän kertoo.

Yhteisön jäsenet on voitava voimallistaa siten, että he pystyvät itse toimimaan ulkomaailman painetta vastaan, hän sanoo. Markam kuuluu Disha Samaj Sevi Sanstha -järjestöön joka pyrkii lisäämään heimokansojen tietoutta omista oikeuksistaan. ”On vaikeaa sanoa, mitä olemme saavuttaneet, sillä ihmisten tietoisuuden lisääminen vie aikaa.” Jotakin edistystä on sentään tapahtunut, sillä ”Ennen heimoni jäsenet pelkäsivät hallituksen työntekijöitä, mutta nyt monet uskaltavat kävellä suoraan virkamiesten toimistoon ja vaatia oikeuksia omaan maahansa.”

Markamin mukaan heimokansoilta perätään maan ja metsän omistuksen osoittavaa kirjallista todistusta. ”Meillä ei ole kirjoitettua historiaa lainkaan, vaan tieto sisältyy pitkiin lauluihin ja tarinoihin, jotka voivat jatkua jopa kuukauden. Luotamme omaan perinteiseen tietoomme enemmän kuin ulkopuolelta tulevaan tietoon. Meillä on oikeus metsään, joka on osa meidän kulttuuriamme.”

Markam pitää välttämättömänä että vaatimukset omaan maahan lähtevät alkuperäiskansoilta itseltään. Siksi kansalaisjärjestöt tekevät erittäin tärkeää työtä kouluttaessaan ihmisiä viemään tietoa eteenpäin omille heimoilleen. Hyvänä merkkinä Markam pitää sitä, että alkuperäiskansojen jäsenet ovat viimeaikoina perustaneet järjestöjä myös itsenäisesti, ilman ulkomaailman tukea.