Maanantai, maaliskuun 8. päivä, oli synkkä päivä Suomessa asuvan, angolalaisen Alberton (nimi muutettu) perheessä.

Hän sai kuulla, että hänen 25-vuotias velipuolensa oli kuollut raa’assa pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin Angolassa.

Lempinimellä Litilson tunnettu, maan pohjoisosassa sijaitsevassa Cabindan kaupungissa elänyt veli oli kadonnut helmikuussa ja löytynyt myöhemmin kadulta pahasti loukkaantuneena. Sairaalassa häntä ei voitu enää auttaa. Litilson menehtyi aivovaurioon.

”Hän tuli tajuihinsa mutta ei enää tunnistanut ketään eikä pystynyt kertomaan, kuka sen oli tehnyt. Muutaman päivän kuluttua sain tietää, että Litilson on kuollut”, Alberto kertoo.

Alberto ja hänen Angolassa elävä perheensä uskovat, että Litilson tapettiin tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Kauneussalongissa työskentelevä Litilson oli kertonut olevansa homo ja pukeutui toisinaan naisen vaatteisiin.

Tekijää tai tekijöitä ei ole saatu kiinni eikä välttämättä saadakaan. Poliisi ei suostunut ottamaan asiaa tutkittavakseen vaan pilkkasi Litilsonin isää ja käytti törkeää kieltä, kun tämä meni tekemään rikosilmoitusta.

Alberto on yrittänyt saada myös paikallisen median tai viranomaiset reagoimaan tapaukseen julkisesti, tuloksetta. Hän haluaa veljelleen oikeutta.

”Ihmiset vähättelevät tapausta, koska hän oli homo. Tällaista ei pitäisi tapahtua – että joku kidutetaan kuoliaaksi eikä kukaan saa edes tietää siitä. Yritän tehdä kaikkeni, ettei tällaista enää tapahtuisi”, hän sanoo.

Syrjintä on yleistä

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (lgbti) syrjintäkokemukset ja stigma ovat Angolassa yleinen ilmiö.

”Lgbti-ihmisenä oleminen on Angolassa jatkuva haaste, sillä ilmaisemalla itseämme joudumme joka päivä haastamaan yhteiskunnan asettamat kulttuuriset ja uskonnolliset standardit”, kuvailee Luandassa toimivan lgbti-järjestön Arquivo de Identidade Angolanon projektipäällikkö Roquiana Gunza sähköpostitse.

Lgbti-väestön on muita vaikeampi saada töitä, koulutusta ja terveyspalveluita. Heitä kartetaan toisinaan myös hiv-pelkojen takia.

Myös Litilson sai kokea osansa syrjinnästä. Hän uskaltautui muutama vuosi sitten tulemaan kaapista ja alkoi elää omannäköistään elämää.

”Litilsonin kuoleman jälkeen olen saanut monia yhteydenottoja, joissa ihmiset kertoivat, että hänessä oli positiivista energiaa. Hän juhli mielellään ja oli iloinen tyyppi. Hän oli myös taiteellisesti lahjakas”, Alberto kuvailee.

Hinta avoimuudesta oli kova: pikkukaupungissa häntä pidettiin riivattuna. Alberto pohti sisarensa kanssa, voisiko veli muuttaa pääkaupunki Luandaan, joka on vapaamielisempi paikka.

”Viime aikoina hän oli masentunut. Hän soitti minulle ja lähetti ääniviestejä. Hän halusi pois, koki olonsa uhatuksi ja pelkäsi, että hänet tapetaan.”

Kristilliset yhteisöt lietsovat väkivaltaa

Lgbti-vastaisuuden juuret ovat Angolassa syvällä. Maa oli vuoteen 1975 asti Portugalin siirtomaa, ja siirtomaaisäntien mukana tuli myös homouden, tai oikeastaan ”luonnottomat paheet”, kriminalisoiva laki, joka kumottiin lopullisesti vasta tänä vuonna.

Nykyisin homofobiaa lietsovat erityisesti tietyt kristilliset yhteisöt.

”Angolassa on lähetyssaarnaajia ja suuria karismaattisia kirkkoja, jotka vetävät tuhansia ja tuhansia ihmisiä puoleensa. Osa niistä on amerikkalaisia ja hyvin homovastaisia. Se on kielteinen trendi ja se on lisääntynyt viime aikoina”, sanoo Angolaa tutkiva Inge Amundsen, joka on norjalaisen kehitystutkimusinstituutin CMI:n vanhempi tutkija.

Tarkkoja tilastoja väkivallanteoista tai muista ihmisoikeusloukkauksista lgbti-ihmisiä kohtaan Angolassa ei ole saatavilla. Niitä kuitenkin tapahtuu. Arquivo de Identidade on hiljattain kuullut kahdesta transsukupuolisen ihmisen murhasta, jotka tapahtuivat joulukuussa.

”Lgbti-järjestöjen määrä on kasvanut Angolassa viime vuosina. Samalla myös väkivalta heitä kohtaan on lisääntynyt. Siihen kuuluvat esimerkiksi mielivaltaiset pidätykset, poliisin verbaaliset ja fyysiset hyökkäykset sekä kotona tapahtuva väkivalta. Koska poliisi on yksi päätekijöistä, se toisinaan kieltäytyy tutkimasta tekoja”, Gunza kertoo.

Julkisessa keskustelussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on ollut pitkään tabu. Siksi myös Litilsonin tapauksen yksityiskohdista on vaikea saada varmuutta.

Arquivo de Identidade Angolano on kuullut Litilsonin murhasta, mutta ei pysty antamaan luotettavia tietoja. Järjestö on kuullut, että tapausta tutkitaan, mutta Litilsonin perheen mukaan näin ei ole. Tekijästä liikkuu huhuja, mutta niitäkään ei voi vahvistaa.

Alberto uskoo, että kyseessä on viharikos. Litilsonista pahoinpitelyn jälkeen otetuissa kuvissa ja videolla näkyy ruhjeita ja sitomisjälkiä, ja hän kertoi, että hänet on raiskattu. Myös Maailma.net on nähnyt kuvat ja videon.

Laki ei vielä näy käytännössä

Litilsonin traagisesta tarinasta huolimatta ilmassa on merkkejä myös muutoksesta.

Vuonna 2019 tehdyn Afrobarometri-kyselyn (pdf) mukaan Angola on Afrikan mittapuulla jopa hieman keskimääräistä vapaamielisempi maa. 38 prosenttia vastaajista kertoi hyväksyvänsä homoseksuaalin naapurikseen. Osuus on 36 maan joukossa kahdeksanneksi korkein.

Vuonna 2019 Angola myös sai myönteistä mediahuomiota, kun se korjasi rikoslakiaan ja salli homoseksuaalisuuden. Myös syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella muuttui laittomaksi. Nyt Angola on 22:s Afrikan maa (pdf), joka on dekriminalisoinut homouden.

Lain vaikutuksia ei vielä tiedetä, sillä sen perusteella ei aiemminkaan syytetty ketään ja se tuli lopullisesti voimaan vasta tänä vuonna. Transsukupuolisia se ei edes koske.

Laki meni asiantuntijoiden mukaan läpi suhteellisen helposti, sillä uskonnollisista tahoista huolimatta kysymys lgbti-ihmisten oikeuksista ei ole Angolassa politisoitunut yhtä vahvasti kuin vaikkapa Ugandassa, jossa jotkut poliitikot väittävät homoutta länsimaiseksi tuontituotteeksi.

”Angola seurasi dekriminalisoinnissa joidenkin muiden portugalinkielisten maiden trendiä. Niissä ei agitoitu lakia vastaan, kuten monissa englanninkielisissä maissa”, Amundsen sanoo.

Litilsonin murhaan ovat reagoineet lähinnä lgbti-aktivistit ja -järjestöt sosiaalisessa mediassa, samoin jotkut ulkomaiset digitaaliset mediat. Virallinen Angola sen sijaan vaikenee.

Alberto ei kuitenkaan aio antaa periksi. Veljen kohtalo piinaa häntä öisin ja tulee uniinkin.

”Hän oli aivan erityinen ihminen. Minulla oli niin paljon suunnitelmia hänen varalleen. En aio jättää asiaa tähän.”

Juttuun on haastateltu myös Pohjoismaisen Afrikka-instituutin Angola-tutkijaa Cristina Udelsmann Rodriguesia. Alberton nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.