Arabikevät ei ollut Facebook-sovellus

On kiusallista olla arabitoimittajana Kalifornian Piilaaksossa, kun kaikki tapaamani ihmiset luulevat, että Facebook laukaisi arabimaiden liikehdinnän viime talvena ja keväänä. Pian alan varmaan itsekin hourailla, että Facebookin perustaja Mark Zuckerberghan se oli vaatimassa kansalaisoikeuksia Egyptiin ja teljettiin vankiselliin...

Ymmärrän toki, että monet itseään Lähi-idän asiantuntijoiksi väittävät läntiset instituutiot olivat nolosti pihalla, kun ne eivät olleet osanneet ennustaa muutosten aaltoa.

Läntisillä tiedustelupalveluilla, ajatushautomoilla, diplomaateilla, uutiskommentaattoreilla ja toimittajilla ei ollut sanoja tilanteen kuvaamiseen. Oli pakko keksiä jokin yhteys länsimaihin. Siihen sai kelvata sosiaalinen media.

iRevolt-sovellus

Markkinointitemppu oli niin taitava, että nyt vuoden päästä läntisissä piireissä ei juuri anneta arvoa arabimaiden omille sosiaalisen muutoksen mekanismeille, jotka ovat pitäneet myllerrystä käynnissä.

Arabikevään laukaisseet sovellukset eivät kuitenkaan olleet Google, Facebook ja Twitter. Käytössä oli kotikutoinen "iRevolt".

Yksi toiminta-alusta oli perjantai. Ihmiset ovat tottuneet kokoontumaan perjantaisin ulos puolenpäivän rukouksiin, joten siihen yhteyteen oli helppo kerätä suuria kansanjoukkoja.

Facebook, Gmail ja Twitter saattoivat auttaa kutsumaan väkeä kaduille Egyptissä tiistaina 25. tammikuuta 2011. Todellinen vallankumous alkoi kuitenkin perjantaina 28. tammikuuta, ja siitä lähti dominovaikutus muihin maihin.

Arabikevättä googlaamalla selviää, että monet suuret mielenosoitukset osuivat juuri perjantaille.

Höyhenenkevyt A4-sovellus

Toinen ergonominen ja käyttäjäystävällinen arabi-innovaatio oli valkoinen A4-paperi, johon oli kirjoitettu kynällä tekstiä. Kun papereita liimattiin seiniin ja levitettiin kädestä käteen, tieto mielenosoitusten ajoista ja paikoista levisi nopeasti.

Etenkin Egyptin ammattiliittojen johtajat käyttivät innokkaasti A4-sovellusta. Lakkojen pelko taas oli tärkeä tekijä siinä, että Egyptin armeija päätyi lopulta kansan puolelle.

Ihmiset myös soittivat paniikissa lankapuhelimilla läheisilleen ja kertoivat presidentti Hosni Mubarakin määräämistä raakuuksista.

Lisäksi tietoa kumouksesta levittivät ja lietsoivat kansainväliset arabiankieliset televisiokanavat. Mubarakia muokaroivat erityisesti al-Jazeera, BBC Arabic, al-Arabiya ja jopa amerikkalaisrahoitteinen al-Hurra.

Kaiken tämän jälkeen sosiaalisen median osuus kumouksissa asettuu mittasuhteisiinsa - pieneksi. Lisäksi koko internet kävi hyödyttömäksi, kun Mubarak lopulta katkaisi yhteydet. Jäljelle jäi vain ihmisten oma kyky suunnitella ja organisoida.

Youtube vie viestin länteen

Facebookin hehkutus on ristiriidassa sen kanssa, että Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ei ole tietoakaan poliittisesta aktivismista, vaikka 45 prosentilla asukkaista on Facebook-tili. Egyptissä kumouksen aattona Facebook-tili oli vain viidellä prosentilla.

Syyriassa ja Jemenissä internet on harvinaisuus, mutta niissä on protestoitu täyttä häkää. Toiminta-alustana ovat perinteiset sovellukset: perjantaikokoontumiset, suusta suuhun -puhe, paperilennäkit, lankapuhelimet, sukulaisuussuhteet ja televisio.

Youtube-videoilla ja sen sellaisilla on toki merkitystä, mutta ainoastaan tapahtumien välittämisessä ulkomaailmaan.