(IPS) -- José Alberto Chacón tuntee itsensä akrobaatiksi, kun hän koettaa torjua eroosiota pienellä viljelmällään Irazú-tulivuoren jyrkällä rinteellä Costa Rican Pacayasissa.

Saadakseen mullan pysymään papu-, maissi- ja porkkapenkeissään Chacón, 51, pengertää rinnettä ja rakentaa kiemuraisia polkuja.

"Tekee pahaa, kun multa valuu jokeen. En ole enää nuori, mutta maata minulla on jatkossakin vain tämä hehtaarin puolikas, joten on keksittävä keinoja sen tasoittamiseksi", hän huokaa.

Perheviljelmän hoitoon osallistuu myös vaimo Irma Rosa Loaiza, ja yksi kolmesta lapsesta auttaa yli jäävien tuotteiden myynnissä.

Tuotanto alenee

Pacayas sijaitsee Costa Rican hedelmällisen keskilaakson itäpäässä kahden tulivuoren välissä. Seutu on tiheämmin asuttua kuin 4,8 miljoonan asukkaan maa keskimäärin.

Alueella sataa normaalisti 2 300 milliä vuodessa, mutta ilmastonmuutos on tehnyt säistä arvaamattomia ja kiihdyttänyt rinteiden eroosiota. Vuonna 2000 maatalous tuotti 10,7 prosenttia Costa Rican kansantuotteesta, mutta vuonnna 2012 kaksi prosenttiyksikköä vähemmän.

Chacónin tilalla rinteen kaltevuus on 50 prosenttia, ja hän istuttaa maissit 20 sentin korkeuserolla, jotta sadevesi ei valusi suoraan alhaalla virtaavaan jokeen. Vastarannan rinteen eroosio on jo kalvanut paljaaksi.

Tilakoko on seudulla keskimäärin 2,5 hehtaaria, ja asukkaiden leipä on kiinni kulloisenkin sadon onnistumisesta.

Vaihtoehdot vähissä

"En voi sanoa näille ihmisille, että maa sopisi paremmin metsän kasvatukseen, koska se on kaikki, mitä heillä on", sanoo maataloustutkija Beatriz Solano, joka on ollut seudulla maatalousministeriön tehtävissä 17 vuotta.

Osa viljelijöistä on oivaltanut eroosion torjunnan tarpeellisuuden. Luomutilaa pitävät María Solano ja Marta Guillén ovat jakaneet maan pensasaidoilla pieniin tilkkuihin.

Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan 70 prosenttia Pacayasin viljelijöistä ei tehnyt mitään suojellakseen peltojaan eroosiolta. Tilojen pienen koon vuoksi he eivät myöskään hyödy tuesta, jota Costa Rica myöntää metsänistutukselle.

"Ennen sadetta tuli tasaisesti lokakuulta tammi-helmikuulle. Nyt se on muuttunut epäsäännölliseksi, eivätkä perunat kasva ilman vettä", valittaa Guillermo Quirós, 68, joka joutui uusimaan tilansa salaojat pari vuotta sitten.