"Darfurin kriisi on maakiista"
Sudanin Darfurin kriisi ei ole pohjimmiltaan
kansanmurha, vaan kuivuuden aiheuttama maakiista, josta ulkopuoliset
voimat ovat tehneet rotujen välisen, sanoo professori Mahmood Mamdani.
Sudanin Darfurin kriisi ei ole pohjimmiltaan
kansanmurha, vaan kuivuuden aiheuttama maakiista, josta ulkopuoliset
voimat ovat tehneet rotujen välisen, professori Mahmood Mamdani sanoo.
Intialaista sukujuurta oleva Mamdani on kolmannen polven ugandalainen ja opettaa nykyisin New Yorkin Columbia-yliopistossa. Häneltä ilmestyi kesäkuussa kirja Darfur, Politics and the War on Terror.
Mamdani vieraili Sudanissa Darfurin kriisin puhkeamisen vuonna 2003 ja on siitä lähtien ihmetellyt Yhdysvalloissa toimivan Pelastakaa Darfur -liikkeen politiikkaa.
Liike väitti vuonna 2006, että Darfurissa oli kuollut 400 000 ihmistä, kun luotettavana pidetyn Maailman terveysjärjestön luku oli 112 000.
"Raportteja lukiessani ymmärsin, että väkivallan uhrina kuoli noin 35 000 ja muiden, varsinkin lasten, hengen veivät kuivuus ja aavikoituminen", Mamdani sanoo.
Pelastakaa Darfur puhui hänen mukaansa vain väkivallasta, mutta ei sen syistä.
Mamdani sanoo väkivallan alkaneen kuivuudesta vuosina 1987-1989. Darfurissa oli jo paljon aseita, sillä Yhdysvallat koulutti siellä naapurimaan Tshadin hallituksen vastustajia. Kylmän sodan jakolinjan mukaan Libya ja Neuvostoliitto tukivat toista osapuolta.
Darfurin maanomistuskiistat juontuivat kauempaa Brittien siirtomaavallasta, joka jakoi maata heimoille mutta jätti paimentolaiset ilman. Kuivuuden iskiessä näillä ei ollut, minne mennä, Mamdani selittää.
Hänen mukaansa kyse ei alkujaan ollut roduista, mutta ulkopuoliset olettivat, että vastakkain olivat arabihyökkääjät ja afrikkalaiset uhrit. "Kysymys maasta unohtui."
"Klassiseksi rauhanliikkeeksi luulemani Pelastakaa Darfur olikin mobilisoimassa sotaa terrorismin vastaisen sodan tapaan. Darfur nähtiin pahuuden tyyssijana, jossa väkivalta loppuisi vain hävittämällä se paha", Mamdani pohtii.
"Väkivalta kuitenkin jatkuu, koska ongelmat ovat yhä olemassa. Uhrit ja syylliset ovat samalla puolella, ja joskus he ovat jopa samoja ihmisiä."
Niissä Afrikan selkkauksissa, jotka on jollakin tavalla ratkaistu, on syyllistämisen sijasta pureuduttu ongelmiin, Mamdani muistuttaa. Paras esimerkki on hänen mielestään Etelä-Afrikan rotusorron lopettaminen.
"Se on toiminut myös Mosambikissa ja Etelä-Sudanissa. Oikeudenkäyntien sijasta on tehty poliittisia uudistuksia. On hyväksyttävä se, että molemmat osapuolet ovat tehneet rikoksia, mutta yhdessä sopien voidaan luoda uusi laillinen järjestys, jossa jokainen joutuu vastuuseen teoistaan."
Mamdani muistuttaa, että kuolonuhrien määrä Darfurissa laski jyrkästi syksyllä 2004. Hän kiittää siitä Afrikan unionin joukkoja, jotka ovat pystyneet odotettua parempaan suoritukseen huolimatta siitä, että länsimaiden lupaama tuki on jäänyt paljolti saamatta.
Mamdani ehdottaa kirjassaan kolmivaiheista ratkaisua: alueellisesti neuvoteltu rauha, hallinnonuudistus Sudanissa ja maa- sekä hallintouudistus Darfurissa.
"Suurvallat eivät voi tulla ratkomaan toisten ongelmia. Jos ulkopuolista puuttumista kaivataan, sen on paras tulla naapureiden sopimana järjestelynä. Niillä on intressi rauhaan, koska selkkaus on pysyvästi niiden lähellä."
Hallinnonuudistus on Sudanissa tarpeen, kuten useimmissa hiljan itsenäistyneissä maissa. "Täysimittainen demokratia ei kasva siirtomaan kohdussa. Edustuksellisen demokratian luominen vaatii sisäisiä kamppailuja."
Mamdanin mukaan vaikein on kysymys maasta, koska se kytkeytyy siirtomaavallan perintönä syntyneeseen heimoratkaisuun ja myöhempiin käsityksiin ehdottomasta omistusoikeudesta.
Intialaista sukujuurta oleva Mamdani on kolmannen polven ugandalainen ja opettaa nykyisin New Yorkin Columbia-yliopistossa. Häneltä ilmestyi kesäkuussa kirja Darfur, Politics and the War on Terror.
Mamdani vieraili Sudanissa Darfurin kriisin puhkeamisen vuonna 2003 ja on siitä lähtien ihmetellyt Yhdysvalloissa toimivan Pelastakaa Darfur -liikkeen politiikkaa.
Liike väitti vuonna 2006, että Darfurissa oli kuollut 400 000 ihmistä, kun luotettavana pidetyn Maailman terveysjärjestön luku oli 112 000.
"Raportteja lukiessani ymmärsin, että väkivallan uhrina kuoli noin 35 000 ja muiden, varsinkin lasten, hengen veivät kuivuus ja aavikoituminen", Mamdani sanoo.
Pelastakaa Darfur puhui hänen mukaansa vain väkivallasta, mutta ei sen syistä.
Taustalla kuivuus
Mamdani sanoo väkivallan alkaneen kuivuudesta vuosina 1987-1989. Darfurissa oli jo paljon aseita, sillä Yhdysvallat koulutti siellä naapurimaan Tshadin hallituksen vastustajia. Kylmän sodan jakolinjan mukaan Libya ja Neuvostoliitto tukivat toista osapuolta.
Darfurin maanomistuskiistat juontuivat kauempaa Brittien siirtomaavallasta, joka jakoi maata heimoille mutta jätti paimentolaiset ilman. Kuivuuden iskiessä näillä ei ollut, minne mennä, Mamdani selittää.
Hänen mukaansa kyse ei alkujaan ollut roduista, mutta ulkopuoliset olettivat, että vastakkain olivat arabihyökkääjät ja afrikkalaiset uhrit. "Kysymys maasta unohtui."
"Klassiseksi rauhanliikkeeksi luulemani Pelastakaa Darfur olikin mobilisoimassa sotaa terrorismin vastaisen sodan tapaan. Darfur nähtiin pahuuden tyyssijana, jossa väkivalta loppuisi vain hävittämällä se paha", Mamdani pohtii.
"Väkivalta kuitenkin jatkuu, koska ongelmat ovat yhä olemassa. Uhrit ja syylliset ovat samalla puolella, ja joskus he ovat jopa samoja ihmisiä."
Syyttely ei auta
Niissä Afrikan selkkauksissa, jotka on jollakin tavalla ratkaistu, on syyllistämisen sijasta pureuduttu ongelmiin, Mamdani muistuttaa. Paras esimerkki on hänen mielestään Etelä-Afrikan rotusorron lopettaminen.
"Se on toiminut myös Mosambikissa ja Etelä-Sudanissa. Oikeudenkäyntien sijasta on tehty poliittisia uudistuksia. On hyväksyttävä se, että molemmat osapuolet ovat tehneet rikoksia, mutta yhdessä sopien voidaan luoda uusi laillinen järjestys, jossa jokainen joutuu vastuuseen teoistaan."
Mamdani muistuttaa, että kuolonuhrien määrä Darfurissa laski jyrkästi syksyllä 2004. Hän kiittää siitä Afrikan unionin joukkoja, jotka ovat pystyneet odotettua parempaan suoritukseen huolimatta siitä, että länsimaiden lupaama tuki on jäänyt paljolti saamatta.
Mamdani ehdottaa kirjassaan kolmivaiheista ratkaisua: alueellisesti neuvoteltu rauha, hallinnonuudistus Sudanissa ja maa- sekä hallintouudistus Darfurissa.
"Suurvallat eivät voi tulla ratkomaan toisten ongelmia. Jos ulkopuolista puuttumista kaivataan, sen on paras tulla naapureiden sopimana järjestelynä. Niillä on intressi rauhaan, koska selkkaus on pysyvästi niiden lähellä."
Hallinnonuudistus on Sudanissa tarpeen, kuten useimmissa hiljan itsenäistyneissä maissa. "Täysimittainen demokratia ei kasva siirtomaan kohdussa. Edustuksellisen demokratian luominen vaatii sisäisiä kamppailuja."
Mamdanin mukaan vaikein on kysymys maasta, koska se kytkeytyy siirtomaavallan perintönä syntyneeseen heimoratkaisuun ja myöhempiin käsityksiin ehdottomasta omistusoikeudesta.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia