Egypti ja Etiopia vesisodan kynnyksellä – Egyptiläiset pelkäävät, että Etiopian jättipato vie Niilin vedet

Vuonna 1979 Egyptin silloinen presidentti Anwar Sadat sanoi allekirjoitettuaan rauhansopimuksen Israelin kanssa, että vesi on ainoa asia, joka vielä voisi viedä Egyptin sotaan. Juuri nyt se on lähempänä kuin koskaan.

Egypti ja Etiopia ovat kiistelleet jo vuosikymmenen Etiopian jättiläismäisestä patohankkeesta, joka on nyt valmistumassa. Etiopia aikoo aloittaa padon vesialtaan täyttämisen, vaikka sopimusta veden jakamisesta Egyptin kanssa ei vielä ole viimeistelty.

Siniseen Niiliin rakennettu pato on suurimpia Afrikassa ja koko maailmassa. Sen vesiallas on 1800 neliökilometriä laaja ja vetoisuus 74 miljardia kuutiometriä. Padon päätarkoitus on tuottaa sähköä Etiopialle, jonka talouden ja väestön kasvu vaativat lisää energiaa. Sähköä saattaisi riittää vientiinkin.

Neuvotteleeko Etiopia tosissaan?

Etiopia näkee padon oleellisena maan kehitykselle. Egypti puolestaan pelkää, että Niilin virtaama pienenee huomattavasti. Niili muodostaa Egyptin vesivarannoista yli 90 prosenttia.

”Vaikuttaa siltä, että Etiopian tavoitteena on venyttää neuvotteluja samalla kun he jatkavat padon rakentamista ilman rajoituksia”, Nader Noureddin sanoo. Hän on vesiresursseihin erikoistunut professori Kairon yliopistossa.

Ajatuspaja Ecdepm:n tutkija Alfonso Medinilla kuitenkin uskoo, että Etiopia neuvottelee tosissaan. Etiopia tarvitsee sopimuksen, sillä se haluaa välttää kansainvälisen yhteisön paineen. Egypti puolestaan yrittää kasvattaa painetta vetoamalla YK:n turvallisuusneuvostoon.

Egyptin vaatimusten pohjalla on Egyptin ja Sudanin sopimus, joka on alun perin solmittu jo siirtomaa-ajalla ja päivitetty vuonna 1959. Sen mukaan Egyptille kuuluu Niilin vedestä 55 500 kuutiometriä ja Sudanille 18 500 kuutiometriä, eli yhteensä noin 90 prosenttia Niilin virtaamasta. Asetelma ei helpotu sillä, että Niilin yläjuoksun valtiot pitävät tätä jakosopimusta epäreiluna.

Niilin huikea potentiaali

”Egypti ei voi elää, jos Niilin vesi merkittävästi vähenee. Jo nyt egyptiläiset käyttävät vettä vuodessa vain vähän yli 500 kuutiometriä henkeä kohden”, Noureddin huomauttaa. YK määrittelee vesipulasta kärsiväksi maan, jossa vettä kuluu henkeä kohden kaksi kertaa enemmän.

Noureddinin mukaan pitäisi huomioida myös vaihtoehtoiset veden lähteet.

”Etiopialla on yhdeksän jokea, useita suuria järviä ja runsaat sateet. Sen vuosittaiset vesiresurssit ovat kaikkiaan 122 miljardia kuutiometriä, kun taas Egyptillä on vain 62 miljardia, joista 55,5 miljardia tulee Niilistä.”

Etiopian neuvottelutiimiin kuuluva Zerihun Abebe muistuttaa, että Etiopiassa yli 65 miljoonaa ihmistä on vailla sähköä.

”Joen potentiaali on huikea. Etiopia on pitkään tunnettu humanitaarisista kriiseistään ja nälänhädästä. Tämän täytyy muuttua ja meidän täytyy nostaa ihmiset lohduttomasta köyhyydestä.”

Politisoituminen ja kansallisylpeys kompastuskivinä

Etiopialaisille padon rakentaminen on kansallisen ylpeyden aihe. Suuri osa padon 4,5 miljardin euron kustannuksista on katettu maan kansalaisten ostamilla ”isänmaallisilla valtion obligaatioilla”.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan konfliktin politisoituminen ja sen lietsomat kansallistunteet molemmissa maissa ovat muodostuneet suurimmiksi esteiksi sopimusneuvotteluille.

Lisäksi Egyptin ja Etiopian vähäiset kauppasuhteet tekevät vaikeaksi löytää kompromisseja, sillä neuvotteluihin ei voida sisällyttää kompensaatiomekanismeja kaupan alueella.

Lisävaikeutena on vielä Etiopian vaalivuosi, joka jättää viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon voittaneelle presidentti Abiy Ahmedille hyvin vähän liikkumavaraa.

”Sopimuksen määräaika umpeutuu kolmen kuukauden kuluttua. Sen jälkeen voimme nähdä historian ensimmäisen vesisodan”, Noureddin varoittaa.

Vaikka mailla ei ole yhteistä rajaa, sotaa voidaan käydä välillisesti. Kenties yhteenotot Etiopian ja Sudanin rajalla eivät ole pelkkää yhteensattumaa.