Etelä-Afrikan hiv-politiikassa uusi vaihe

Yksi Etelä-Afrikan lähihistorian hämmästyttävimmistä käänteistä, presidentti Mbekin ero, nosti pintaan mitä erilaisimpia reaktioita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mutta yhdestä asiasta näytetään olevan yksimielisiä: uuden hallinnon myötä Etelä-Afrikan terveyspolitiikka sai uuden ilmeen. 

Barbara Hoganin nimitys terveysministeriksi merkitsee uutta alkua maan aids-politiikalle. Täysin tyhjästä Hogan ei aloita, eikä hän ole yksin: koko 2000-luvun ajan maassa on tehty väsymätöntä ja laaja-alaista työtä hiv-epidemian taltuttamiseksi. Uusi hallinto antaa sille lopultakin virallisen siunauksen. Toivottavasti myös resursseja ja uskottavuutta.

Hoganin myötä valtiollinen, paikallishallintojen ja kansalaisyhteiskunnan hiv-politiikka luultavasti lopultakin yhtenäistyy. Esimerkiksi Mark Heywood, aiemmin yksi kuuluvimmista vastarinnan äänistä ja keskushahmo niin kansalaisliike Tretament Action Campaignissa kuin AIDS Law Projectissakin, toimii nyt South African National AIDS Councilin varapuheenjohtajana.

Ruohonjuurikapinalliset ovat siis päässeet keskusteluetäisyydelle. Terveydenhuollon parissa työtä tekevät ammattilaiset ja aktivistit ovat saaneet hallinnon, jonka kanssa voi uskoa aitoon yhteistyöhön.
Juuri lasten terveys on nostettu keskeiseksi kysymykseksi vuodelle 2009. Etelä-Afrikassa miltei kuudesta miljoonasta hiv:n kantajasta suurin osa on synnytysikäisiä naisia, jolloin vastasyntyneiden tartunnat ovat polttava kysymys. Ilman minkäänlaista ehkäisevää hoitoa noin kaksi kolmesta hiv-positiivisten äitien lapsesta selviää ilman tartuntaa.

Syytä huoleen on, jos jäljelle jäävän kolmanneksen tartuntaan voitaisiin tehokkaasti puuttua, mutta näin ei tehdä. Mbekin hallinnon jahkailu äiti-lapsi-tartuntaa ehkäisevän lääkinnän virallistamisen suhteen on arvioitu johtaneen 35 000 lapsen turhaan hiv-tartuntaan, sanovat Harvardin kansanterveystieteen laitoksen tutkijat.

Poliittista tahtoa tulee löytyä kuitenkin sekä kansalliselta hallinnolta että kansainväliseltä yhteisöltä. Talouskriisin kourissa aids-lääkinnän resurssien unohtaminen voi olla kohtalokasta, huomauttavat aids-järjestöt.

Terveyspoliittisesti äidiltä-lapselle-tartunta on sekä monimutkainen että yksinkertainen kysymys. Lääkehoito, jota annetaan lyhytaikaisesti raskaana olevalle naiselle ja vastasyntyneelle, vähentää tartuntavaaraa 30 %, eikä se ole edes mahdottoman vaikea tai kallis hoitomuoto. Sen avulla lapsen tartuntavaara ei täysin poistu, mutta vähenee huomattavasti. 

Jo vuonna 2002 eteläafrikkalaiset hiv-järjestöt veivät oikeuteen kysymyksen äitien oikeudesta tähän lääkitykseen esittämällä, että hallituksen jahkailu on paitsi vastuutonta, myös perutuslain vastaista.  Etelä-Afrikan uusi perustuslaki on varsin radikaali, ja tuomioistuin tulkitsi tutkimustiedon lääkinnän toimivuudesta sikäli yksiselitteiseksi, että se määräsi valtion turvaamaan raskaana olleelle naiselle ilmaisen lääkityksen. Tätä pidettiin suurena voittona naisille ja lapsille – ja häpeänä hallitukselle ja presidentille. 

Lääketiede on osaltaan pienentänyt synnytykseen ja raskauteen liittyvää tartuntaongelmaa. Kuten kaikessa terveydenhuollossa, pullonkaulaksi nousee hallinnointi, lääkkeiden toimitus, testaus, potilaiden ja yhteisöjen osallistaminen, tiedotus ja henkilökunnan puute –  kustannuksien lisäksi.
Kustannuksia voidaan alentaa monin eri tavoin, ja hinnat ovatkin laskeneet koko 2000-luvun.  Jotkut lääkefirmat ovat imagonkohennuksen toivossa luvanneet jopa ilmaisia lääkkeitä neuvoloihin, joten saatavuus ei aina ole ongelma.

Hoidon puoltajat kommentoivat vastahakoisten vastaväitteitä osin eettisin, osin taloudellisin argumentein: Millaisessa maailmassa lasten tahallinen hylkääminen kuolemaan voidaan perustella kustannuksiin viitaten, elleivät ne edes ole ylivoimaisia? he kysyvät.

Ekonomistit ovat puolestaan arvioineet, että hoitamattomuus vasta kansantaloudellisesti kallista on. Useat laskelmat puoltavat yleistä ARV-hoitoa kaikille tarvitseville. Useissa Afrikan maissa tämä on otettu tavoitteeksi, ja esimerkiksi Ugandassa ja Botswanassa on saatu pääasiallisesti myönteisiä kokemuksia.

Vastikään julkaistut Etelä-Afrikan viralliset äiti-lapsi-tartunnan ehkäisyn hoito-ohjeet ovat toivoa antavia: paketti on huolellisesti laadittu, selkeästi ymmärrettävä ja saattaa tarkoittaa uutta satsausta lasten terveyteen ja julkiseen terveydenhuoltoon. Mbekin ajan hämmennyksestä on ehkä päästy. Painetta kannattaa toki edelleen pitää yllä niin paikallisten aids-järjestöjen kuin kansainvälisten liikkeiden toimesta.

Mbekin politiikan on laskettu maksaneen 330 000 ihmishenkeä vuosien 2000 ja 2005 välillä, ja väistämättä nämä arvet tuntunevat vielä pitkään eteläafrikkalaisessa päivänpolitiikassa, arjen todellisuudessa ja ihmisten muistoissa.  

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden dosentti ja toimii tutkijana Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa Upsalassa.

___________

Artikkeli on ilmestynyt Suomi - Etelä-Afrikka -seuran julkaisussa Ubuntu (1/2009).