Eurodad: Suurin osa avusta epävirallisesti sidottua

Kehitysavun sitominen avustajamaasta tehtäviin hankintoihin oli aikaisemmin yleistä, mutta sitomisesta on nykyisin pyritty pääsemään eroon. Sitomatonkin apu usein hyödyttää länsimaiden yrityksiä, Esa Salminen kirjoittaa kepa.fi:ssä artikkelissaan eurooppalaisen kehitysyhteistyöverkosto Eurodadin uudesta raportista.

Sidottua apua pidetään avun tehokkuuden kannalta ongelmallisena, koska hankintoja ei voi tehdä edullisimmasta paikasta. Joissain tapauksissa avun sitominen johtuu lainsäädännöstä. "Esimerkiksi Yhdysvalloissa on lailla säädetty, että sen ruoka-apu pitää ostaa yhdysvaltalaisviljelijöiltä ja toimittaa yhdysvaltalaisilla laivoilla maailmalle", Salminen huomauttaa.

OECD-maiden kehitysavusta noin viidennes on virallisesti sidottu ostoihin avunantajamaasta, mutta sen lisäksi Eurodadin mukaan käytännössä 60 prosenttia avusta on sidottu epävirallisesti. "Eurodadin laskelmien mukaan kaksi kolmasosaa sopimuksista menee käytännössä länsimaiden firmoille, ja 60 prosenttia sen maan yrityksille, josta apu tulee" Salminen toteaa.

Suomen avun sitomisaste on alhaisempi kuin OECD-maiden keskiarvo. Vuonna 2007 monenkeskisestä avusta sidotun avun osuus oli 15 prosenttia ja kahdenvälisestä 0,8 prosenttia. "Samana vuonna Suomella oli Eurodadin tutkimuksen kohteena oleviin maihin kolme tarjouskilpaa. Jokaisen voitti suomalaisyritys", Salminen huomauttaa.

Helpoin tapa vähentää avun sitomista olisi Salmisen mukaan käyttää nykyistä laajemmin vastaanottajien hankintajärjestelmiä. "Se antaisi valtaa vastaanottajille, säästäisi hallintokuluissa ja mahdollistaisi sen, että kehitysmaiden yritykset voisivat nykyistä paremmin hyötyä hankintasopimuksista."

Rahoittajat kuitenkin vastustavat tätä ja väittävät, että vastaanottajien hankintajärjestelmät ole riittävän hyviä, ja niiden käyttöön sisältyy riskejä. Kun Eurodad testasi tätä argumenttia, minkäänlaisia laatuongelmia ei Salmisen mukaan löytynyt.