Finnwatchin eilen julkaisema tutkimusartikkeli havaitsee vuonna 2017 asetetussa konfliktimineraaliasetuksen noudattamisessa isoja puutteita. Monet asetuksen piiriin kuuluvat yritykset jättävät raportoimatta ihmisoikeusvaikutukuksistaan viranomaisille, ja myös konfliktimineraalien toimitusketjut jäävät pimentoon.

Neljästä asetuksen piiriin kuuluvasta suomalaisyrityksestä vain yksi raportoi viranomaisille. Asetuksen piiriin kuuluvat  yritykset ovat koru- ja kemianteollisuutta palveleva jalometalliyritys K.A. Rasmussen Oy, kultapohjainen tilipalvelu Voima Gold Oy, metallijalostaja Boliden Commercial AB/Boliden Harjavalta Oy ja kalastustarvikkeita valmistava Rapala VMC Oyj. Tukesin mukaan maahantuojista ainoastaan Boliden raportoi Tukesille, eikä raportointi ollut kaikelta osin julkista.

”Matala raportointiaste kertoo siitä, että vain harva asetuksen piiriin kuuluvista yrityksistä on edes tietoinen asetuksesta tai sen velvoitteista. Kun asetusta ei tunneta vaarana tietenkin on, etteivät maahantuojat ole ryhtyneet vaadittaviin toimenpiteisiin mineraalien vastuullisuuden varmistamiseksi”, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.

Vuonna 2017 hyväksytty konfliktimineraaliasetus on ensimmäisiä niin sanottuja yritysvastuulakeja, ja sitä on sovellettu yrityksiin vuodesta 2021 lähtien. Konfliktimineraaliasetuksen tavoitteena on katkaista yhteys mineraalien kaupan sekä aseellisten konfliktien ja vakavien ihmisoikeusloukkauksien välillä. Mineraaleja käytetään esimerkiksi tavallisessa elektroniikassa kuten matkapuhelimissa ja kodinkoneissa.

Tinan, tantaalin, volframin ja kullan kaupalla on rahoitettu useita aseellisia konflikteja esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa, Kolumbiassa sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Erityistä huolta ovat aiheuttaneet viime aikoina myös venäläisten Wagner-joukkojen kytkökset kultakauppaan Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Yhdysvaltojen viranomaiset ohjeistivat kesäkuun lopussa kullan arvoketjun toimijoita noudattamaan erityistä huolellisuutta. Lisäksi mineraalikauppa voi johtaa poliittisesti epävakailla alueilla pakkotyöhön tai muihin ihmisoikeusrikkomuksiin sekä edistää korruptiota ja rahanpesua.

Läpinäkyvyyden puute estää vaikutusten arvioinnin

Läpinäkyvyyden puute tekee asetuksen vaikutuksen arvioimisen kuitenkin vaikeaksi. Esimerkiksi edes se, mitä yrityksiä asetus koskee, ei ole kaikkialla julkista tietoa.

”Finnwatch sai pyydettäessä Tukesilta asetuksen piiriin kuuluvien suomalaisten maahantuojien nimet, mutta suurimmassa osassa EU-maita edes tätä tietoa ei ole saatavilla. Yritysten raportit Tukesille tai niiden pohjalta Tukesin tekemät tarkastusraportit eivät kuitenkaan ole julkisia”, kertoo Kultalahti.

”Läpinäkyvyyden puute tekee yritysten ja viranomaisten toiminnan kriittisen tarkastelun sidosryhmille melko mahdottomaksi. Vaikka asetus velvoittaa maahantuojat raportoimaan asianmukaisen huolellisuuden prosesseistaan paitsi viranomaisille myös julkisesti verkossa, on yrityksillä näiden tietojen yleisösaatavuudessa paljon parannettavaa”, hän jatkaa.

Myös itse asetuksen velvoitteet ovat Finnwatchin mukaan heikkoja. Esimerkiksi metallien maahantuojien huolellisuusvelvoitteet eli velvoitteet selvittää mineraalien alkuperä sekä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset, ulottuvat usein vain sulattamoihin ja jalostamoihin. Metallien maahantuojien ei tarvitse selvittää mineraalien tarkkaa alkuperää kaivostasolle asti.

”Jos metallien maahantuojien ei tarvitse edes itse tietää mineraalien tarkkaa alkuperää, miten ihmeessä ne voisivat uskottavasti varmistua, että toimitusketjussa kunnioitetaan ihmisoikeuksia”, Kultalahti ihmettelee.

Asetukseen ei myöskään sisälly minkäänlaista velvollisuutta korjata tai korvata haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia uhreille. Yritykset voivat lisäksi ulkoistaa omat velvoitteensa pitkälti esimerkiksi sertifiointi- ja auditointijärjestelmille. Näiden taso kuitenkin vaihtelee ja monissa järjestelmissä on havaittu isoja puutteita myös läpinäkyvyydessä ja kriteerien laadussa.

Vireillä olevasta EU:n yritysvastuudirektiivistä tehtävä tehokkaampi

EU:ssa on parhaillaan valmisteilla yritysvastuudirektiivi, joka velvoittaisi asianmukaisen huolellisuuteen ihmisoikeus- ja ympäristöasioissa sekä yrityksen toiminnassa että toimitusketjuissa. Direktiivi koskisi suurimpia yrityksiä toimialasta riippumatta.

Finnwatchin mukaan konfliktimineraaliasetuksesta saatujen kokemusten pohjalta, yritysvastuudirektiivissä olisi tärkeää ulottaa huolellisuusvelvoitteet yritysten koko arvoketjuun.

”Lisäksi on varmistettava, että huolellisuusvelvoitteet ovat laadukkaita ja että yritykset ovat velvollisia korjaamaan tai korvaamaan aiheuttamansa haitalliset vaikutukset uhreille”, Kultalahti muistuttaa.

Velvoitteiden toimeenpanon varmistamiseksi maahantuojien tulee raportoida huolellisuusvelvoitteistaan kansalliselle vastuuviranomaiselle vuosittain. Suomessa vastuuviranomainen on turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.