Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu kehitysyhteistyöjärjestö Planin MaailmanKuva-lehdessä.

Sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia, velvollisuuksia ja mahdollisuuksia kotona, koulussa, työelämässä ja muualla yhteiskunnassa. "Se tarkoittaa, että tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet voivat tasavertaisesti toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan", kiteyttää tasa-arvokysymysten neuvonantaja Petra Auer ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta. "Sukupuolten tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Se edistää myös yhteiskunnan taloudellista kehitystä ja hyvinvointia laajemminkin."

Vielä sukupuolten tasa-arvo ei ole toteutunut missään päin maailmaa, sillä tytöt ja naiset – puolet maailman väestöstä – jäävät vaille monia poikien ja miesten nauttimia oikeuksia. Sellaisia ovat koulutus, itsellinen toimeentulo ja mahdollisuus päättää omasta elämästään, esimerkiksi liikkumisesta, terveydestä ja lasten hankinnasta.

Tilastot puoltavat tasa-arvotyön keskittymistä juuri tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen. Esimerkiksi kaksi kolmesta luku- ja kirjoitustaidottomasta aikuisesta on naisia. Yhtä suuri osuus maailman kaikkein köyhimmistä on naisia. Neljä viidestä ihmiskaupan uhrista on niin ikään naisia.

Puoli miljoonaa naista kuolee vuosittain raskauden ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 15–19-vuotiailla tytöillä on kuusi kertaa suurempi riski saada HI-virus kuin samanikäisillä pojilla.

Sukupuolten epätasa-arvo onkin yksi suurimmista syistä siihen, etteivät monet valtiot kykene saavuttamaan YK:n vuosituhattavoitteita.

Sukupuolirooleja voidaan muokata

Kansainvälisessä tasa-arvotyössä osviittaa antaa YK:ssa vuonna 1979 solmittu naisten syrjinnän kieltävä sopimus, jonka ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot. Toinen tärkeä asiakirja on Pekingin naiskonferenssissa annettu julistus ja toimintaohjelma vuodelta 1995.

Suomessakin ne ohjaavat tasa-arvolainsäädäntöä ja myös kehitysyhteistyötä, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi läpileikkaavista tavoitteista.

Viime vuosina tasa-arvotyössä on korostettu biologisen sukupuolen rinnalla niin sanottua sosiaalista sukupuolta eli genderiä. Gender tarkoittaa tytöille ja naisille sekä pojille ja miehille ominaisia rooleja, tehtäviä, oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka vaihtelevat kulttuureittain ja aikakausittain. Siinä missä biologinen sukupuoli määrittyy hedelmöityshetkellä, sosiaaliseen sukupuoleen vaikuttavat yhteisön perinteet, arvot ja odotukset.

Se taas tarkoittaa, että sukupuoliroolit muuttuvat ja niitä voidaan muokata asennekasvatuksella. Monin paikoin tasa-arvotyö onkin tuottanut tulosta.

Esimerkiksi Afganistanissa maan nykyhallinto lupaa kouluttaa tyttöjä ja naisia sekä taata heidän hyvinvointinsa. Pakistanissa ja Malawissa perheet taas saavat taloudellista tukea vastineeksi siitä, että lähettävät tyttärensä kouluun.

Lisäksi monet valtiot puuttuvat entistä hanakammin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan lainsäädännöllä ja erilaisilla toimintaohjelmilla. Esimerkiksi Nepalin hallitus on sitoutunut torjumaan lapsikauppaa ja naisten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Naiset myös näkyvät ja vaikuttavat aikaisempaa useammin yhteiskunnan ylätasolla. Esimerkiksi Keniassa pari vuotta sitten voimaan astunut perustuslaki takaa naisille 30 prosentin edustusosuuden kaikissa kansallisissa ja alueellisissa lainsäädäntöelimissä.

Samainen perustuslaki laajentaa naisten perintö- ja omistusoikeuksia. Erityisen tärkeää se on viljelijänaisille, jotka ruoantuotantovastuustaan huolimatta ovat toistaiseksi hallinneet vain puoltatoista prosenttia maa-alasta.

Miehisen vallan rakenteet ovat suurin este tasa-arvolle

Parhaastakaan lainsäädännöstä ei ole hyötyä, jos sitä ei määrätietoisesti edistetä tai edes noudateta eikä sen valvomiseen riitä varoja. Lain rikkojiakin pitäisi rangaista ja rikoksen uhreja tukea. Sama koskee toimenpideohjelmia ja muita tasa-arvojulistuksia.

Lukuisat valtiot ovat myös pidättäneet itselleen oikeuden poiketa YK:n naisten oikeuksien sopimuksen velvoitteista. Useimmat varaukset koskevat sopimuksen 16. artiklaa, joka takaa naisille ja miehille yhtäläisen oikeuden päättää muun muassa avioliitosta, lasten lukumäärästä ja omaisuudesta.

Sukupuolten tasa-arvon suurimmaksi esteeksi Petra Auer nimeääkin miehisen vallan yhä vallitsevat perinteet ja rakenteet. Usein ne vaikuttavat ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen lainsäädäntöä voimakkaammin.

Auer viittaa Afganistaniin, jossa tyttöjen ja naisten väheksyntä jatkuu nykyhallinnon kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta. "Muutoksen tiellä ovat tietämättömyys, köyhyys, oikeusjärjestelmän heikkous ja huono turvallisuustilanne. Syrjittyinä ja kouluttamattomina naisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnissa."

Myös Nepalissa todellisuus on kaukana tavoitteista. "Perheväkivalta on yleistä, ja avioliitossa tehdystä raiskauksesta rangaistaan lievästi. Heikoimmassa asemassa ovat vähemmistöryhmien naiset kuten dalitit [kastittomat]", Auer kertoo.

Sukupuolen ohella ihmisen elinoloja määrittävätkin ikä, terveys, yhteiskuntaluokka, etninen alkuperä ja esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen.

Poikien ja miesten rooli tasa-arvotyössä vaatii huomiota

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on nyt tärkeämpää – ja osin vaikeampaa – kuin koskaan, Petra Auer muistuttaa. "Tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta, oikeusperustaisuus sekä erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys tuottavat monille maille vaikeuksia. Jotkut kokevat myös genderin hankalaksi käsitteeksi, koska se liittyy seksuaalivähemmistökysymyksiin."

Auer toivookin, että vuonna 2015 järjestettäväksi kaavailtu naisten asemaa käsittelevä maailmankonferenssi ei vesittäisi vuonna 1995 Pekingissä sovittuja tavoitteita ja toimintaohjelmia.

Tasa-arvotyön agendalla on myös muita suuria kysymyksiä. Kuinka esimerkiksi valtiot saadaan takaamaan sukupuolten tasa-arvo heti lapsen syntymästä lähtien tai jopa ennen syntymää? Tai kuinka tasa-arvotyön tavoitetasoa nostetaan sinänsä tärkeistä mutta silti pienistä käytännön teoista laajoiksi yhteiskunnan rakenteellisiksi muutoksiksi? Sellaisia ovat muiden muassa tyttöjen laadukas koulutus sekä naisten tasaveroiset ansaintamahdollisuudet niin palkkatyössä kuin yritystoiminnassa.

Ennen kaikkea poikien ja miesten rooli tasa-arvotyössä vaatii selkiyttämistä. Nyt he jäävät joko kokonaan sivuun tai leimautuvat tyttöjen ja naisten ongelmien aiheuttajiksi.

Silti miehisen vallan rakenteet vahingoittavat myös miehiksi kasvavia poikia, jos miehenä olemisen mallit rajoittuvat väkivaltaiseen uhoon ja naisten seksuaaliseen alistamiseen. Usein riskikäyttäytyminen ja machoilu saattavat haitata enemmän miehiä itseään kuin läheisiä naisia.

Yksinomaan miehille lankeava elatusvastuu rajoittaa myös miehiä kokemasta perhe-elämän ilonaiheita kuten lasten hoivaa, leikkiä ja kasvua. "Tasa-arvotyö on asenteiden muuttamista, ja siksi mukaan tarvitaan poikia ja miehiä", Auer sanoo. Se edellyttää uutta ajattelua kotona, koulussa, työpaikoilla – koko yhteiskunnassa.