Kehys ry:n viime viikolla pyöreän pöydän ääreen kutsumat suomalaisvaikuttajat olivat yhtä mieltä siitä, että markkinoilla on tärkeä rooli kehityksessä, mutta mielipiteet rahavirtojen suitsimisesta yhteisen hyvän luomiseksi erosivat toisistaan selvästi.

"Jos tällä hetkellä ajatellaan maailman rahavirtoja, niin rahoitusjärjestelmän sisällä virtaa 70–100 kertaa enemmän rahaa vuodessa kuin mitä koko maailman bruttokansantuote on. On aika luonteva ajatus, että sieltä voitaisiin verottaa jotain", sanoo maailmanpolitiikan professori ja vasemmistopoliitikko Heikki Patomäki.

Jo 1990-luvulla valuutanvaihtoveron puolesta kampanjoineen Patomäen mukaan globaalin hyvinvoinnin tuottaminen vaatii globaalia talouden sääntelyä, joka on toteutettavissa uusien, vapaaehtoisten maiden muodostamien demokraattisten instituutioiden avulla.

Euroopan unionissa suunnitteilla olevalla rahoitusmarkkinaverolla ei Patomäen mukaan kuitenkaan ole merkitystä globaalin oikeudenmukaisuuden tai kehityksen kannalta, koska vain murto-osa sitä kautta kertyvistä varoista aiotaan kohdistaa kehitykseen ja ympäristötavoitteisiin.

Perussuomalaisten työmies Matti Putkosen mukaan rahoitusmarkkinaveron kaltaiset uudistukset olisi nostettava EU:n ja Yhdysvaltojen välisteb vapaakauppaneuvottelujen ja G20-maiden kokousten asialistalle. Hän visioi WTO:n kontrolloimaa järjestelmää ylikansallisten yritysten tuottojen käyttämiseksi köyhyys- ja ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi.

"Lähtökohta olisi se, että kaikissa maissa, joissa nämä ylikansalliset yritykset toimivat, ne laittaisivat yhden kolmasosan siinä maassa tulevasta tuotosta näiden ongelmien poistamiseen", hän sanoo.

G20-maiden saaminen mukaan uusiin järjestelmiin edellyttää Putkosen mukaan kauppapoliittisia kannustimia ja sitä, että mukaan on jo ensi tilassa lähtenyt maita, joilla on riittävästi taloudellista valtaa, kuten esimerkiksi Saksa.

Markkinat kehityksen moottoriksi

Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Saukko pitää ajatusta rahojen uudelleenjakamisesta yhä monimutkaistuvampien järjestelmien kautta epärealistisena. Hänen mukaan köyhyyden poistamiseksi vaaditaan pitkäkestoisen kehitysyhteistyön lisäksi työtä, yrittämistä ja toimeentuloa tuottavaa toimintaa ruohonjuuritasolla yhteistyössä markkinoiden kanssa.

"If you can't beat them, join them – viralliseen kehitysapuun verrattuna pelkästään yksityiset investoinnit on seitsemänkertaiset. Jos yritystoiminta saadaan muutettua järkeväksi ja paikalliset ihmiset huomioon ottavaksi, osallistavaksi, kestäväksi, vihreäksi, niin me muutamme todella paljon asioita", Saukko toteaa.

Saukon mukaan muutoksen aikaan saamiseksi kehityksen vaikutukset täytyy ensin kääntää kielelle, jota markkinat ymmärtävät.

"Yrityksiä ei todennäköisesti pätkääkään kiinnosta sosiaaliturva, mutta se mikä yrityksiä kiinnostaa, on vakaa ja ennustettava liiketoimintaympäristö ja osaamispääoma", hän toteaa.