Huumekaupalla matala profiili Latinalaisessa Amerikassa

Huumekartellien johtajien elämäntyyli on nykyisin hienovaraisempi, jopa pidättyväinen. Asiantuntijoiden mukaan myös heidän johtamistapansa on muuttunut.

Nykyään Bolivian, Kolumbian ja Meksikon huumepomoilla on johdettavanaan pienempiä, joskin kansainvälisiä operaatioita. Niissä keskitytään vain tiettyihin viljelyn, tuotannon, kuljetuksen tai rahanpesun vaiheisiin.

Väkivaltaa käytetään entiseen tapaan huumekaupan suojelemiseksi kilpailijoilta ja viranomaisilta, mutta päätekijät ovat edeltäjistään poiketen heikosti tunnettuja ja kaihtavat julkisuutta. Esimerkiksi Boliviassa ei tällä hetkellä ole yhtään Yhdysvaltain viranomaisten etsimää huumepomoa.

Bolivian historiaan on jäänyt kuuluisa huumekartellin johtaja Roberto Suárez Gómez, joka uhmasi maan hallitusta aina tilaisuuden tullen. 1980-luvulla hän tarjoutui maksamaan Bolivian silloisen, noin 4,4 miljardin euron valtionvelan. Gómez pidätettiin vuonna 1984 ja kuoli sairauteen vankilassa vuonna 2000.

Huumekaupan tarkkailijoiden mielestä yksikään nykyisistä Latinalaisen Amerikan pomoista ei yllä samaan maineeseen kuin kolumbialainen Pablo Escobar tai "taivaiden valtiaana" tunnettu meksikolainen Amado Carrillo. Escobar kuoli vuonna 1993 yrittäessään paeta poliisia. Carrillo puolestaan menehtyi leikkauksen jälkiseurauksiin vuonna 1997, kun ulkonäön muuttamiseksi tehty kasvoleikkaus epäonnistui.

"Nykyään huumekauppaa käyvät organisaatiot ovat pienempiä, erikoistuneita ja liittoutuneita. Uudet johtajat pitävät matalaa profiilia. He ovat tuntemattomia, lyhytikäisiä ja korvattavissa", sanoo huumekaupan asiantuntija ja Meksikon talouselämän tutkimus- ja opetuskeskuksen (CIDE) professori Jorge Chabat.

Kolumbiassa viranomaiset kutsuvat uusia johtajia "huumekaupan seitsemäksi hevosmieheksi". Heitä ovat Diego León Montoya alias "Don Diego", veljekset Víctor ja Miguel Mejía Múnera, Ever Villafañe Martínez, Juan David Vélez Cárdenas, Paulo Andrés Hoyos ja Carlos Alberto Flores Henao.

Miesten hallinnassa on noin 140 pientä huumekaupan organisaatiota ja lisäksi 20 yksikköä, jotka tekevät laitonta kauppaa kokaiinin ja heroiinin valmistukseen käytettävillä kemikaaleilla.

"Uudet kartellit toimivat toisin kuin aiemmat, ne ovat huomaamattomampia ja hienovaraisempia", sanoo Kolumbian huumekaupasta kirjan tehnyt Alonso Salazar.

"Johtajia on vaikeampi huomata, koska he eivät prameile vallalla ja vauraudella kuten Escobar ja hänen kumppaninsa."

Meksikossa valtaosaa kaupasta hallitsee eräänlainen liittouma, jolla on alaorganisaatioita ja yhteyksiä Etelä-Amerikan tuottajiin. Tarkoituksena on vähentää laittomaan kauppaan liittyviä riskejä ja menetyksiä.

Meksikon viranomaiset myöntävät, että huumeiden vastainen taistelu on entistä hankalampaa, kun vastassa ei ole iso yhtenäinen kartelli vaan lukuisia pieniä, hajautetusti johdettuja ryhmiä.

Huumeet työllistävät kymmeniä tuhansia ihmisiä Latinalaisessa Amerikassa lain molemmin puolin. Pelkästään Meksikossa huumekaupan perusteella pidätettiin 19 000 ihmistä joulukuun 2002 ja huhtikuun 2003 välisenä aikana. Alle 20 pidätetyistä oli johtotason henkilöitä.

Hallitusten järjestämillä ratsioilla on vain hetkellinen vaikutus. Huumeorganisaatiossa tehdään sisäisiä muutoksia, ja uudet johtajat etsitään tuota pikaa.

Pidätyksistä, toimitusten takavarikoinnista ja viljelysten tuhoamisesta huolimatta huumevirta ei näytä ehtyvän. Kokaiinin, heroiinin ja marihuanan kaltaisia aineita virtaa jatkuvasti kansainvälisille markkinoille, erityisesti Yhdysvaltoihin.

YK:n arvion mukaan maailmalla käydään laitonta huumekauppaa noin 440 miljardin euron arvosta vuosittain.

(Inter Press Service)