Keskiverto eurooppalainen kotitalous pesee viikoittain neljä koneellista pyykkiä, ja koneiden koko on viime vuosina kasvanut.

Pyykkikone kuluttaa paljon vettä ja sähköä, ja pyykinpesuaineet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Vaatteiden kuluttamisen arvioidaan tuottavan 2,4–7,6 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Synteettisten kuitujen pesemisen arvioidaan tuottavan 16–35 prosenttia mikromuovipäästöistä.

Miksi ihmiset siis pyykkäävät ylen määrin, vaikka ympäristöystävällisempää olisi tehdä sitä mahdollisimman harvoin?

Tätä kysymystä pohtii ruotsalainen Chalmersin teknillinen korkeakoulu tuoreessa tutkimuksessaan.

Sen mukaan psykologiset tekijät pitäisi ottaa paremmin huomioon, kun ihmisiä yritetään saada tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja.

”Vaikka pesukoneista onkin tullut energiatehokkaampia, sillä, miten usein valitsemme pestä pyykkiä vaikuttaa eniten ilmastoon. Emme ole koskaan pyykänneet yhtä paljon kuin nyt. Samaan aikaan useimmat meistä eivät näytä haluavan muuttaa pyykkäystapojamme vähentääksemme ilmastovaikutuksia”, sanoo tohtoriopiskelija Erik Klint tiedotteessa.

Tutkimuksessa selvitettiin kyselyiden ja haastatteluiden avulla ihmisten ympäristöidentiteettiä, eli sitä, miten vahvasti he samaistuvat ympäristötietoisiin ihmisiin. Toinen tutkimuskohde oli se, miten taipuvaisia ihmiset ovat inhon tunteisiin.

Tulosten mukaan nämä kaksi tekijää ovat ristiriidassa keskenään. Ihmiset haluavat kyllä toimia ympäristöystävällisesti, mutta samaan aikaan he pelkäävät, että heidät nähdään ”ällöttävinä” ihmisinä, joilla on likaiset vaatteet. ”Hyi-tekijä” siis voittaa ympäristötietoisuuden.

Mitä enemmän ihminen on taipuvainen tuntemaan inhoa, sitä enemmän hän pyykkää. Se on loogista, sillä inho on normaali tunne, jonka evoluutio on kehittänyt esimerkiksi infektioilta suojautumiseksi. Lisäksi se liittyy häpeän tunteeseen, joka taas liittyy sosiaalisiin tilanteisiin.

”Me ihmiset emme halua tehdä asioita, jotka riskeeraavat asemamme ryhmässä, kuten tulla liitetyksi ihmiseen, joka ei huolehdi hygieniastaan”, Klint sanoo.

Hänen mielestään on turha kysyä, miten ihmiset saataisiin pesemään vähemmän tai miten sen voisi tehdä ympäristöystävällisemmin. Olennaista on keskittyä käyttäytymiseen, joka johtaa pesemiseen – eli vaikkapa siihen, miten ylipäätään tuottaa vähemmän pyykättävää.

Vaatteita pitää kannustaa käyttämään useammin ennen pyykinpesua, mutta lisäksi voidaan esimerkiksi esitellä ihmisille vaihtoehtoisia keinoja, kuten vaatteiden tuulettamisen, lian harjaamisen irti sekä tahrojen poistamisen käsin. Yksi tapa voisi olla myös korostaa taloudellisia argumentteja, sillä vaatteet kuluvat pestäessä, Klint muistuttaa.

Artikkeli julkaistiin tiedelehti PLOS ONEssa.