Ekologisesti arvokkaiden palsasoiden levinneisyysalue on pienenemässä huomattavasti 2000-luvun loppuun mennessä ja ne saattavat jopa kadota Suomesta kokonaan, arvioidaan Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Palsasuot ovat Pohjois-Suomen suotyyppi. Niissä esiintyy turpeen peittämiä routakumpuja, joiden jäinen ydin ei sula kesälläkään.

Stefan Fronzekin laatiman väitöskirjatutkimuksen mukaan palsasoiden väheneminen vaikuttaisi merkittävästi subarktisten soiden monimuotoisuuteen ja alueelliseen hiilitaseeseen.

Tutkimuksessaan Fronzek kehitti palsojen esiintymisalueisiin Fennoskandian pohjoisosassa 2000-luvulla tilastollisia malleja, joiden avulla voitiin arvioida erityisesti lämpötilan ja sademäärän vaikutusta palsasoiden esiintymiseen.

Luotettavimmaksi arvioidun mallin perusteella palsasoiden leviämisalueen ennustettiin kutistuvan huomattavasti 2000-luvulla ja häviävän kokonaan, jos lämpötila nousee yli neljä astetta verrattuna jaksoon 1961-1990, Fronzek arvioi.

Palsasoiden häviämisriski matalalla kasvihuonekaasujen päästöskenaariolla on yli 40 prosenttia, mutta korkealla päästöskenaariolla sata prosenttia.

Fronzekin väitöskirja tarkastettiin viime viikolla Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa pidetyssä väitöstilaisuudessa.