Innovatiivista kehitysrahoitusta globaalisti
Vaatimukset kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta törmäävät usein poliittisen tahdon puutteeseen. Kehitysrahoitukseen on kuitenkin olemassa muitakin rahalähteitä kuin valtioiden budjetit. Lentomatkustusmaksu, valuutanvaihtovero ja veroparatiisien poistaminen ovat aloitteita, joista käydään laajaa globaalia keskustelua.
Keskustelu vaihtoehtoisista kehitysrahoituslähteistä on saanut uutta tuulta purjeisiinsa. Kehittyneiden maiden perustavoite kehitysavun nostamisesta 0,7 prosentin tasolle bruttokansantulosta yksin riitä. Jos valtiot haluavat toteuttaa YK:n vuosituhattavoitteisiin kohdistuvat sitoumuksensa, lisää rahaa tarvitaan myös muualta.
Uusia rahoituslähteitä ja 0,7-tavoitetta ei enää nähdä ristiriitaisina, ne pikemmin tukevat toisiaan. Aiemmin osa kehitysyhteistyötä tekevästä yhteisöstä tulkitsi uudet rahoituslähteet rikkaan maailman vastuunpakoiluksi.
Brasilia, Ranska, Espanja ja Chile kutsuivat yhdessä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin kanssa vuonna 2005 kaikki maailman maat yhteistoimintaan köyhyyttä ja nälkää vastaan. Kutsuun liittyi 70 maata YK:n yleiskokouksessa.
Aloitteen tiimoilta on sittemmin muodostettu niin kutsuttu ”johtoryhmä”, johon kuuluu 40 maata Saksasta ja Norjasta Intiaan ja Gaboniin. Ryhmä tutkii uusia mahdollisuuksia kehityksen rahoittamiseksi.
Ryhmän aloitteisiin kuuluu kansainvälinen lentomatkustusmaksu, jonka käyttöönotossa Ranska on presidentti Jacques Chiracin johdolla ollut etulinjassa.
Muita tarkastelun alla olevia aloitteita ovat muun muassa valuutanvaihtovero, veroparatiisien toimintaan puuttuminen ja siirtolaisten rahavirrat kotimaihinsa.
Maksun suuruus vaihtelee jonkin verran maittain. Joissakin maissa turistiluokassa matkustava selviää yhden dollarin maksulla, toisissa peritään kaksi dollaria.
Johtoryhmän köyhimmät maat ovat varoja vastaanottava osapuoli, eivätkä pääsääntöisesti aio kerätä maksua. Maksun hyvänä puolena pidetään ennakoitavuutta. Kerätyn rahan määrä kyetään ennustamaan kohtalaisen tarkasti ja se on aina varmasti käytössä.
Lentomatkustusmaksun pohjalta on Ranskan, Brasilian ja Chilen esityksestä perusteilla rahasto. Sen tehtävänä on käyttää maksusta syntyvät tulot terveydenhuoltoon köyhissä maissa.
Tavoitteena on ensi vaiheessa puuttua erityisesti kolmeen tautiepidemiaan: AIDS:iin, malariaan ja tuberkuloosiin. Rahaston tarkoituksena on parantaa köyhien maiden asemaa globaaleilla lääkemarkkinoilla. Sinne kanavoitavista varoista toivotaan vipuvoimaa lääkkeiden hintojen alentamiseksi.
Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja –järjestö on kuitenkin skeptinen hintojen alenemiseen, koska patentit estävät merkittävät hinnanalennukset. Järjestön mielestä rahaston tulisikin keskittyä kilpailun luomiseen kehitysmaiden kopiolääkkeiden valmistajien välille.
Näin saataisiin köyhien maiden kannalta paras hyöty olemassa olevien patenttisopimuksien tarjoamasta joustovarasta sekä edullisimmat hinnat. Järjestöt pelkäävät, että rahat päätyvät lopulta länsimaisten lääkeyrityksien kassoihin.
Osa ”johtoryhmän” maista ei kerää lentomatkustusmaksua, mutta lahjoittaa kuitenkin vastaavan laskennallisen summan rahastoon. Rahasto on tarkoitus lanseerata syyskuussa 2006 YK:n yleiskokouksen yhteydessä. Yksin Ranskan lentomatkustusmaksu tuottaa sen käyttöön 200 miljoonaa dollaria vuosittain.
Valuutanvaihtovero on ollut pitkään kansalaisjärjestöjen vaatimuslistan kärkisijoilla. Alunperin veron tarkoituksesta oli valuuttamarkkinoiden vakauttaminen. Nyt tavoite on kuitenkin yhä enemmän kehitysrahoituksen lisääminen.
Edellisistä merkittävistä valuuttakriiseistä on kulunut jo sen verran aikaa, ettei sääntelylle tällä hetkellä ole poliittista kysyntää. Euron käyttöönotto on myös vähentänyt tarvetta valuuttamarkkinoiden vakauttamiselle Euroopassa.
Brittiläinen Stamp Out Poverty –kampanja on arvioinut valuutanvaihtoveron tuottoa kehitysrahoituslähteenä valuuttakohtaisesti. Yhdysvaltain dollariin sovellettuna 0,005 prosentin veron tuotto olisi noin 11 miljardia dollaria. Euroon kohdistuvan vaihdon verottaminen tuottaisi vajaat neljä ja puoli miljardia. Valuutanvaihtovero on jo kansallisesti käytössä esimerkiksi Brasiliassa.
Monien maiden mielestä valuutanvaihtoveron varojen käyttöön liittyy vielä ongelmia. Lentomatkustusmaksuun perustettava rahasto saattaa tulevaisuudessa toimia mallina myös valuutanvaihtoveron tuottojen hallinnoimiseksi.
Johtoryhmän edellisen kokouksen julkilausumassa todetaan, että kansainvälisten instituutioiden on voimistettava toimintaansa alalla. Monet ryhmän maista ovat kuitenkin itsessään veroparatiiseja, mikä on omiaan syömään tehokkaan toiminnan mahdollisuuksia.
Tax Justice Network –verkoston mukaan veroparatiiseissa olevista yksityishenkilöiden varoista aiheutuu vuositasolla noin 255 miljardin dollarin verotulojen menetys maailman valtioille. YK on arvioinut, että köyhyyden puolittaminen vaatii kehitysavun kolminkertaistamista vuoteen 2015 mennessä. Tämä tarkoittaisi kaiken kaikkiaan 195 miljardin dollarin vuosittaista apuvirtaa.
Jos yksityishenkilöiden veronkierto riittäisi hyvin köyhyyden puolittamistavoitteen rahoittamiseen, yrityksien veronkierrosta ei tarkkoja lukuja ole saatavilla. Brasilian tapaus on valaiseva. Sen suurimpiin kauppakumppaneihin lukeutuvat Cayman-saaret. Yritykset kierrättävät sisäistä kauppaansa veroparatiisien kautta luodakseen keinotekoisia voittoja ja tappioita.
Siirtolaisten rahavirrat on johtoryhmän keskusteluissa tulkittu yksityiseksi asiaksi, ei niinkään innovatiiviseksi rahoituslähteeksi. Rahojen siirtymistä rajojen yli pyritään helpottamaan, mutta siirtojen yksityistä luonnetta pyritään samalla kunnioittamaan.
Ryhmän asialistalla ovat lisäksi eri tavoin mukana Iso-Britannian ehdottama ”International Financial Facility” (IFF), sosiaaliset investoinnit, joita sovelletaan jo onnistuneesti Sao Paulon kaupungissa Brasiliassa, vapaaehtoiset lahjoitukset luottokortin välityksellä ja asekaupan verottaminen. Näistä erityisesti sosiaaliset investoinnit ovat edelleen voimallisesti mukana johtoryhmän keskusteluissa.
► Johtoryhmä piti edellisen kokouksensa Brasilian pääkaupungissa Brasiliassa 6.-7.7.2006.
► Innovatiiviset kehitysrahoituslähteet ovat seuraavan kerran esillä Rio de Janeirossa 25.-27.7.2006. Kaupungissa järjestetään tuolloin Brasilialaisen Celso Furtado -keskuksen ja Helsinki-prosessin yhteinen työpaja aiheesta.
► Johtoryhmää johtaa tällä hetkellä Brasilia. Seuraavana on vuorossa Norja.
► Johtoryhmän maat:
| Algeria | Argentiina | Belgia |
| Brasilia | Cape Verde | Chile |
| Dominikaaninen tasavalta | Espanja | Etelä-Afrikka |
| Etelä-Korea | Gabon | Guatemala |
| Guinea | Guinea Bissau | Guyana |
| Haiti | Intia | Iso-Britannia |
| Italia | Itävalta | Kamerun |
| Kongo | Kroatia | Libanon |
| Luxemburg | Marokko | Mauritius |
| Meksiko | Mosambik | Namibia |
| Nicaragua | Nigeria | Norja |
| Norsunluurannikko | Ranska | Saksa |
| Sveitsi | Thaimaa | Tunisia |
| Uruguay |
► Muita ryhmän toimintaan osallistuvia tahoja:
| Ruoka- ja maatalousjärjestö FAO | Kansainvälinen valuuttarahasto IMF | Yhdistyneet kansakunnat YK |
| Maailmanpankki | Maailman terveysjärjestö WHO | YK kehitysohjelma UNDP |
| Lukuisia kansallisia, alueellisia ja kansainvälisiä eri sektorien kansalaisjärjestöjä |
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia